Puolivälin fiiliksiä

Kuten lupasin, yritän päivittää blogiani hieman ahkerammin nyt. Viime blogissani mainitsinkin jo käyneeni Busanissa toissa viikonloppuna. Busan on Etelä-Korean toiseksi suurin kaupunki ja se sijaitsee aivan Korean eteläisellä rannikolla. Menimme Busaniin lähes samalla vaihtariporukalla kuin Jejullekin, minun lisäkseni Busaniin matkasivat saksalaiset Sarah, Anna, Dennis ja Bastian sekä ranskalainen Sebastian. Meillä oli jälleen kerran todella hauskaa yhdessä. Alunperin tarkoituksemme oli mennä katsomaan Busanin elokuvafestivaalia, mutta loppujen lopuksi emme nähneet yhtäkään elokuvaa, sillä olimme aina myöhässä lippujen suhteen. Kuitenkin hauskaa riitti, kiersimme joitakin nähtävyyksiä, shoppailimme sekä hengasimme Etelä-Korean kuuluisimmalla biitsillä. Lisäksi kiersimme ahkerasti Busanin yöelämää, jonka seurauksena kadotin lompakkoni. Vinkkinä kaikille tuleville vaihtareille, että älä koskaan säilytyä kaikkia kortteja samassa lompakossa, sillä kun kadottaa kaikki kortit kerralla, uusien saaminen toiselle puolelle maapalloa saattaa olla hieman hankalaa... Noh, tulipahan ylimääräistä jännitystä meidän Busanin reissuunkin ja kaikki meni lopulta hyvin, vaikka lompakko jäikin sille tielleen. Tässä kuvassa on itseni lisäksi Sarah, Dennis, Anna, minä ja Bastian.

Viime viikonloppuna kävimme muutaman -yllätys yllätys- saksalaisen kanssa DMZ:llä, joka on siis Etelä-Korean ja Pohjois-Korean välinen alue (demilitarized zone). Etelä-Korea ja Pohjois-Korea ovat vielä lailliselta kannalta katsottuna sodassa keskenään, vaikka eivät käytännössä harjoita sotimista. Sotatila on jatkunut vuodesta 1950, jolloin käytiin kolmivuotinen ja verinen Korean sota. Tapahtumat ajoittuivat kylmän sodan kiivaimpaan aikakauteen, jolloin Korean niemimaa oli Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välinen pelikenttä (myös kommunistinen Kiina sotkeutui Korean sotaan ansiokkaasti).

Ennen toista maailmansotaa koko Korean niemimaa oli Japanin miehittämä ja Japanin miehitysaika jätti syvät arvet korealaisiin, jotka edelleenkään eivät pahemmin tykkää japanilaisista. Toki nuorempien sukupuolvien suhtautuminen on hieman suvaitsevaisempi kuin vanhempien. Toisen maailmansodan jälkeen Koreaan jäi suuri valtatyhjiö, jota paikalliset johtajat suurvaltojen avustuksella pyrkivät täyttämään. Ideologiset kiistat johtivat kuitenkin sisällissotaan, joka jatkui kolme vuotta vuosina 1950-1953. Vuonna 1953 Korean niemimaa jaettiin kahtia sodan "loputtua". Edelleen säännöllisin väliajoin kuitenkin maiden välit kiristyvät (lähinnä Pohjois-Korean tempausten ansiosta) ja sodan uhka alueella on todellinen. Tämän huomaa myös DMZ:llä vieraillessa. Pienetkin väärinkäsitykset voivat aiheuttaa todellisen konfilktin alueella, jossa rauha on veitsenterällä. DMZ:llä vierailu oli ehdottomasti mielenkiintoinen, vaikkakin reissu kustansi lähes 100,000 wonia.

Tässä kuvassa voitte nähdä Joint Security Arealla sijaitsevia YK:n alaisuudessa olevia ns. "Blue Room"-rakennuksia, joissa käydään Etelä-Korean ja Pohjois-Korean välisiä neuvotteluja. Kuvassa olevat sotilaat ovat Etelä-Korean sotilaita, lukuunottamatta opastamme, joka on USA:n sotilas. Yhdysvaltojen sotilaallinen läsnäolo on edelleen huomattava Etelä-Koreassa, vaikka kaikki paikalliset eivät todellakaan arvosta Yhdysvaltoja aina hirvittävän korkealle.

Tässä kuvassa voitte nähdä raja-aluetta, joka on miinoitettu.

Vierailimme JSA:n lisäksi yhdessä neljästä tunnelista, jotka Pohjois-Korea on kaivanut Etelä-Korean puolelle Korean sodan päättymisen jälkeen. Pohjois-Korean taktiikkana on siis ollut kaivaa maanalaisia tunneleita kohti Etelä-Korean pääakaupunkia Soulia ja valloittaa täten Etelä-Korean kiistaton hallinnollinen ja taloudellinen keskus. Soulista DMZ:lle on muuten matkaa n. 60 km, joten tunnelin rakentaminen ei ole mikään mahdottomuus, vaikka vaatiikin aikaa. Kuitenkin Etelä-Korea löysi tunnelit ennen kuin Pohjois-Korea pääsi rakentamaan niitä kovin pitkälle. Arviolta silti tunneleita on vielä enemmän kuin neljä, mutta kaikkia ei ole vielä vain löydetty. Viimeisin tunneli löydettiin vuonna 1990.

DMZ:n lisäksi viime viikonloppuna kävin ensimmäistä kertaa elokuvissa täällä. Elokuva oli englanninkielinen, tosin loogisesti korean tekstityksellä. Elokuva itsessään ei ollut mikään erikoinen "The three musketeers", mutta elokuvissa käyminen oli pitkästä aikaa kivaa. Elokuvissa käyminen ei ole mitenkään erityisen halpaa, sunnuntai-illan lippu kustansi euroiksi muutettuna n. 6 euroa. joten aika eurooppalaista tasoa sekin. Sunnuntai sen sijaan oli huomattavasti mielenkiintoisempi, kävimme samalla porukalla, jolla olimme DMZ:llä, katsomassa raveja. En ole koskaan Suomessa käynyt katsomassa raveja, mutta täällä ainakin se oli todella hauskaa. Yllätin itse itseni veikkaamasta ja jännittämästä hevosten puolesta. Tässä vielä loppuun kuvia raveista. Vaikka onkin tullut tehtyä myös paljon muuta kuin opiskeltua, viime viikko ja tämä viikko ovat olleet todella uuvuttavia, sillä ensi viikolla meillä on tulossa mid-term kokeet ja olen opiskellut paljon niitä varten. Seuraavaan blogiin kirjoitan enemmän sitten kursseista, mid-term-kokeista ja opiskelusta. Adios!