Tokyo!

Hei,

Reilu viikko sitten olin kolmen muun vaihtarin kanssa reissussa Tokiossa. Matka sinne oli aika ex-tempore, olin ajatellut että haluaisin käydä nyt syyslukukauden aikana matkustelemassa jossain Korean ulkopuolella ja kun eräs vaihtariystäväni sanoi, että he ovat menossa parin muun tyypin kanssa Tokioon ja kutsui minut mukaan, ajattelin että mikä ettei :) Yksi parhaimmista asioista täällä on, että koska meitä vaihtareita on sen verran paljon ja koska ollaan sen verran tiivis porukka, on helppo löytää seuraa matkusteluun.

Tokion matka kesti siis torstaista sunnuntaihin. Lennot maksoi yhteensä vähän reilun parisataa euroa ja vaikka lensimme ns. halpalentoyhtiöllä, oli Eastarjet kuitenkin halpalentoyhtiöksi varsin mukava. Ja lentomatka Tokioon Soulista ei muutenkaan ole niin pitkä, etteikö sitä jaksaisi huonomissakin puitteissa. Menolento lähti torstaina aamulla, mikä oli oikeestaan hyvä, sillä sitten meillä oli vielä koko torstai aikaa kiertää nähtävyyksiä. Ensin majoituimme hotelliimme ja sitten kiersimme ensin puistoja, kävimme Shinjuku-alueen kuuluisassa näköalatornissa ja söimme perinteistä japanilaista ruokaa.

Perjantaina kiersimme monia alueita ja teimme monia asioita, mm. kiersimme temppeleitä, kävimme kiertämässä Imperial Palacen ympäristössä, söimme illallista kuuluisalla Fishmarket-alueella (sen ole koskaan syönyt niin hyvää sushia!), kävimme ihmettelemässä Shibuya-alueen kuuluisaa risteystä ja alueen loputonta neonvalomerta sekä myöhemmin myös hieman juhlistimme iltaa.

Lauantaina sää ei enää suosinut meitä ja vietimmekin suuren osan päivästä sisällä. Silti söimme myöhäisen lounaan sekä kävimme kiertelemässä muutamalla alueella ja erityisesti mieleen jäi Akihabaran anime-alue. Sunnuntaina lentomme lähti melko aikaisin, joten emme kerenneet tekemään mitään enää sunnuntaina.

Ennen Tokioon menoa mietin, että millaisia eroja mahtaa kahden suuren aasialaisen metropolin, Soulin ja Tokion välillä olla. Suurin ero mielestäni oli hintataso, Tokio on ehkä kalleimpia kaupunkeja joissa olen koskaan käynyt. Soul sen sijaan on hintatasoltaan varsin kohtuullinen, ainakin monet asiat ovat Soulissa ja ylipäätään Koreassa halvempia kuin Suomessa. Soulin julkinen liikenne on mielestänu myös huomattavasti toimivampi kuin Tokion, Soulin metro on ehkä paras, jota olen koskaan käyttänyt. Tokion puolustukseksi täytyy sanoa, että mielestäni Tokio kaupunkina on hieman ilmeikkäämpi kuin Soul, sillä Tokiossa kaupunginosien väliset erot ovat välillä jopa epätodellisia, parin metropysäkin päässä saatta odottaa täysin toisenlainen maailma. Tämä varmaan johtuu siitä, että Tokio suurkaupunkina on vanhempi kuin Soul ja kehittynyt enemmän ajan mittaan. Vaikka pidin Tokiosta kovasti ja haluan ehdottomasti vierailla siellä uudelleen, mielestäni Soul on kuitenkin mukava paikka asua ja pidän tästä kaupungista ehdottomasti enemmän, ainakin näin ensivaikutelman jälkeen :) Tässä loppuun vielä himena kuvia, enjoy!

Omasta arjestani Koreassa

Heissan!

3,5 viikkoa jäljellä tätä lukukautta enää, hurjaa! Aika menee enemmän kuin nopeasti täällä ja tuntuu, kuin olisin lähtenyt Suomesta vasta eilen tänne Koreaan. Joka tapauksessa hieno syksy on ollut. Ajatukset alkavat olemaan jo haikeissa jäähyväisissä, sillä monta hyvää vaihtariystävääni lähtee kuukauden kuluttua pois. Uskon silti, että kevätlukukaudesta tulee yhtä ikimuistoinen kuin tästäkin sykystä.


Arki täällä sujuu varsin tavallisesti. Tajusin, että en ole kertonutkaan juuri arkisesta elämästä täällä Koreassa, mikä saattaisi olla varsin mielenkiintoista verrata sitä suomalaiseen arkeeni. Tällainen on arkipäiväni Koreassa: n. 7.30 kampean itseni vihdoin ylös sängystä loputtoman herätyskellon torkuttamisen jälkeen ja pikaisesti suoritan aamutoimeni, jonka jälkeen juoksen korean tunnille, joka kestää klo 8.00-10.45. Korean kielen tunnin jälkeen menen yleensä syömään muitten vaihtarien kanssa yliopistomme ruokalaan, mistä saa kohtuullisen edullisesti lounaan n.1,2-1,8 eurolla. Välillä sorrun jälkiruokavohveliin, sillä ruokalastamme saa oikein maittavia jätskivohveleita 60 sentillä.

Päivä jatkuu yleensä muilla luennoilla, jotka ovat minun kohdallani pitkiä luentoja, kestäen 2,5-3 tuntia. Luentojen välissä saatan kipaista hakemassa cappucino-kahvin tai vastaavan jostain yliopistomme kahvilasta estääkseni itseäni torkkumasta luennoilla. Iltapäivällä saatan monesti mennä pelaamaan jonkun vaihtarikaverini kanssa tennistä Ewhan tenniskentälle, joka sijaitsee aivan kampusalueen korkeimman kukkulan päällä. Jos en ole pelaamassa tennistä, minut voi löytää todennäköisesti opiskelemasta joistain kampusalueen ulkopuolella sijatisevista lukuisista kahviloista. Lempikahvilani löytyy ehkä kuitenkin Hongdaesta (boheemi kaupunginosa), sinnekkin tulee silloin tällöin mentyä opiskelemaan. Kahviloissa opiskeleminen on todella yleistä täällä, sekä paikallsiet että vaihtarit opiskelevat yleensä joko lukusaleissa kampusalueella tai kahviloissa.

Iltapäivällä/Illalla teen ehkä ensin korean kotitehtävät, jonka jälkeen menen yleensä ulos syömään vaihtarikaverieni kanssa. Halvimmillaan paikallisessa ravintolassa voi syödä kunnon aterian n. 3 eurolla, mutta erityisesti länsimaalainen ruoka on kalliimpaa. Esimerkiksi italialaisen ravintolan pastasta tai pitsasta saa pulittaa n. 6-10 euroa. Täytyy myöntää, että vaikka tykkäänkin korealaisesta ruuasta, en ole koskaan elämässäni syönyt yhtä paljon esimerkiksi intialaista ruokaa (kotikadullani on paras intilainen ravintola, jossa olen koskaan käynyt) ja italialaisissa ravintoloissa tulee myös käytyä yleensä useamman kerran viikossa. Täällä Soulissa onneksi hyvistä ravintoloista ei todellakaan ole pulaa!

Illallisen jälkeen saatamme mennä leffaan (leffalippu läheisessä Megaboxissa maksaa n. 6,5 euroa), katsoa leffaa yhdessä i-housen loungessa tai mennä katsomaan leffaa DVD-roomiin (sama periaate kuin elokuvan vuokraaminen Suomessa, paitsi että elokuvan valittua kyseinen filmi katsotaan pienehkössä huoneessa, jossa on sohvat ja iso telkkariscreen. Muita mahdollisia aktiviteetteja on mennä illallisen jälkeen istuskelemaan oluelle (yksi tuoppi kustantaa yleensä pari euroa, drinksut noin neljä euroa), kokkailla yhdessä tai kierrellä esimerkiksi Ewhan kampusalueen ulkopuolella sijaitsevia lukuisia pieniä kauppoja.

Viikonloppuisin ja vapaapäivinä yleensä tulee joko matkusteltua tai kierreltyä nähtävyyksiä tai keksiä muita aktiviteetteja ympäri Soulia. Ensi viikonloppuna on yhden vaihtarin synttärit, joten viikonloppu menee osittain siihen. Lisäksi saatan mennä katsomaan konserttia ensi viikonloppuna, sillä tarkoitus ei ole matkustella enää kolmena viimeisenä viikonloppuna Soulin ulkopuolelle. Pitäisi myös aloittaa pikkuhiljaa ostelemaan tuliaisia, joten voin hyvällä omatunnolla harrastaa hieman shoppailua ensi viikonloppuna :)

Arki täällä on kieltämättä hieman erilaista kuin Suomessa. Asioita, joita kaipaan Suomesta eniten on ehkä ruokaan liittyvät. Erityisesti ruisleipä ja lakritsijätski on sellaisia, joita todella kaipaan. Korealaiset eivät juurikaan syö leipää, joten ainoa saatavilla oleva leipä on juurikin sitä amerikkalaista vaaleaa höttöleipää. Lisäksi maustamaton jugurtti ja kunnon mysli, sekä todella kofeiinipitoinen kahvi eivät ole turhan yleisiä täällä. Hyvän pikakahvin löytäminen vaati todellla kunnollisen etsimisen... Kaipaan myös ruuanlaittoa todella paljon, sillä täällä on vaikeaa laittaa samanlaista ruokaa kuin Suomessa, sillä raaka-aineet ovat melko erilaisia. Lisäksi esimerkiksi tuoreet hedelmät ovat yllättäen todella kalliita verrattuna muuhun hintatasoon. Ruuan ostaminen kaupasta muutenkin tulee melko kalliiksi, joten yleensä halvempaa on mennä ulos syömään ravintolaan, kuin laittaa itse ruokaa kotona (jos ei halua tyytyä nuudeleihin, mutta niidenkin syönnillä on rajansa, trust me!).

Toki kaipaan myös perhettä ja ystäviä Suomessa, mutta ikävää helpottaa meidän vaihtariporukka, josta on tullut kuin toinen perhe mulle. Olen saanut niin paljon ihania uusia ystäviä ympäri maailmaa, että en olisi ikinä uskonutkaan sitä ennen vaihtoani. Myös korealaiset ystäväni ovat varsin ihania. Mutta näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa! Hyvää joulunodotusta sinne Suomeen! Täällä ei joulusta ole vielä tietoakaan, sillä jouluhössötys puuttuu täältä kokonaan, mikä tuntuu jotenkin kummalliselta, kun siihen Suomessa on niin tottunut. Joulusesonki kestää täällä kuulemma vain viikon ennen joulua. Tosin silloin olen jo Berliinissä, joten en pääse sitä valitettavasti kokemaan. Nyt kuitenkin kipitän espanjan kielen tunnille, adios!

Templestay ja muita tunnelmia

Hei!

Taas on pari viikkoa vierähtänyt edellisestä blogipäivityksestä. Kuluneet pari viikkoa on mennyt lähinnä opiskeluun ja normaalin arjen elämiseen. Tämän lukukauden loppukin alkaa jo uhkaavasti häämöttämään ja jo nyt on hieman haikea mieli sen suhteen, että monet ihanat uudet ystäväni palaavat kotimaihinsa kuukauden kuluttua. Onneksi itse sain kuitenkin toissaviikolla loistouutisia: sain jatkaa vaihtoani myös keväälle :) Olen niin onnellinen, että saan jäädä tänne. Erityisesti sen takia, että vaikka paljon on tullut nähtyä ja koettua, kasvaa nälkä syödessä ja tuntuu, että vielä on liian paljon näkemättä ja kokematta. 4 kuukautta on kuitenkin aika lyhyt aika päästä sisälle täysin toisenlaiseen kulttuuriin. Tässä välissä tulen kuitenkin viettämään joulua Suomeen ja tasan kuukauden päästä lennän ensin Berliiniin tapaamaan täältä hankittua ystävää. Olen innoissani jo siitäkin, sillä en ole ennen käynyt Berliinissä ja olen kuullut paljon kehuja kaupungista.

Kuitenkin takaisin itse elämään Soulissa. Opiskelun ja normaalin arjen ohella viime viikolla tuli vierailtua lyhtyfestivaalilla täällä Soulissa sekä viime viikonloppuna teimme parin muun vaihtarin kanssa templestayn buddhalaisessa temppelissä. Erityisesti templestaysta jäivät mieleen perinteiset buddhalaiset seremoniat sekä meditaatioharjoitukset. Tykkäsin myös itse Myogaksa-tempplistä, se oli kohtuullisen pieni, mutta sisältä silti valtavan kaunis. Parasta kuitenkin oli ehdottomasti meditointi, sillä välillä on oikein tervettä hiljentyä hetkeksi arjen kiireistä ja miettiä, mikä todella elämässä on tärkeää ja merkityksellistä. Luulen, että tulen tekemään templestayn uudestaan lähitulevaisuudessa, sillä sen verran askeettinen elämä kolahti vastapainona hektiselle vaihtarielämälle. Voin ehdottomasti suositella templestayta kaikille, se on todella antoisa ja mukava kokemus! T'ässä vielä loppuun hieman kuvia ensin lyhtyfestivaalilta ja sitten temppelivierailulta. Enjoy!

Opiskelusta ja kursseista

Hellou!

Nyt on mid-term kokeet ohi ja on taas aikaa hieman päivitellä blogia. Mid-term kokeet ovat siis kurssien puolivälissä järjestettävä tentti, joka yleensä vastaa n. kolmasosaa koko kurssin arvosanasta. Huomio siis, että yksi kurssi kestää yhden lukukauden. Lukukauden lopussa on meillä sitten toinen koe, joka on loppukoe (final exam). Tämän lisäksi kurssien arvosana muodustuu omasta aktiivisuudesta, kotitehtävien tekemisestä, mahdollisista esseistä ja esitelmistä sekä läsnäolosta.

Oma kalenterini koostuu neljästä kurssista, jotka yhteensä vastaavat 13 paikallista opintopistettä (mikä käsittääkseni sitten pitäisi vastata noin kaksinkertaista määrä suomalaisittain). Vaikka se kuulostaa vähältä, ovat yksittäiset kurssit sitäkin työläämpiä. Erityisesti 6 op korean kielen kurssi on erittäin haastava. Paljon kieliä opiskelleena voin sanoa, että korean kieli on ylivoimaisesti vaikein kieli, jota olen tähän mennessä opiskellut. En tosin ole opiskellut muita aasialaisia kieliä, joten en osaa verrata sitä esimerkiksi japanin tai kiinan kieleen haastavuudessa. Lisäksi maanantaista torstaihin klo 8.00-10.45 kestävät tunnit kiitettävästi takaavat jatkuvan väsymyksen aamuherätyksiä vihaaville ihmisille. Kaikesta huolimatta mielestäni korean kielen opiskelu on ollut mielenkiintoista ja toivon, että kurssin lopussa mielenkiinto palkittaisiin edes jonkinasteisilla puhetaidoilla, sillä toistaiseksi oma osaamiseni koreaksi kommunikointiin rajoittuu yksittäisiin sanoihin ja lauseisiin.

Muut kurssit, jotka otin ovat International Relations of North Korea with Other East Asian Countries ja E-Government and Administrative Information sekä Tennis. Tennis-kurssi on lähinnä hauskanpitoa ja tekniikan hiomista, vaikka siitäkin pitäisi saada jopa yksi opintopiste. Tennis-kurssilla osaamistaso ei päätä huimaa ja jos hiemankin on pidempään pelannut, voi kurssilla rauhassa keskittyä omaan tekniikkaan opettajan keskittyessä hiomaan korealaisten tyttöjen taitoja (jotka ovat tasoa ensimmäisen kerran mailan nähnyt kurssilla).

International Relations of North Korea on oikein mielenkiintoinen kurssi, olen oppinut kurssilla paljon Pohjois-Koreasta maana. Kurssin oppilaista suurin osa on vaihtareita, mistä ehkä johtuu että lähestulkoon kurssin ensimmäinen puolisko keskityttiin kokonaan Pohjois-Korean yhteiskunnan perusfaktoihin. Kurssin vaatimsutaso ei myöskään ole ihan älytön, ainakin mid-term tenttiin saimme koekysymykset etukäteen, jotta osaisimme valmistautua niihin. Muuten kurssilla mid-term ja lopputentin lisäksi joudumme kirjoittamaan esseen, tekemään esitelmän sekä lukemaan artikkeleita.

Vaikka Pohjois-Koreasta kertova kurssi onkin erittäin mielenkiintoinen, lempikurssini on ehdottomasti E-Government. Aiheena kurssi saattaa kuulostaa todella tylsältä, mutta itse olen ainakin ollut ihan fiiliksissä kurssin jokaisella luennolla, tästä iso kiitos professorillemme Hyeon-Suk Lyulle. Siinä vasta on mainio professori, joka osaa luennoida ajatuksia herättävällä tavalla. Myös tällä kurssilla vaatimuksena on läpäistä mid term ja lopputentti, tehdä esitelmä, kirjoittaa essee sekä lukea ja keskustella artikkeleista. E-Government kurssilla olen ainoa vaihtari, mikä minusta on ihan kivaa vaihtelua muille vaihtarien täyttämille kursseille.

Opiskeluintensiteetti verrattuna suomalaiseen (ja yleisemmin eurooppalaiseen) yliopistomaailmaan on aika päätä huimaava. Täällä opiskelijoiden mentaliteettina on opetella kaikki ulkoa, mikä useiden suhteen johtaa 24/7 kirjastossa istumiseen ja loputtomaan pänttäämiseen. Täällä yliopiston kirjasto sekä erilliset "reading room"-lukusalit ovat auki 24/7 ja erityisesti mid-term-kokeiden aikaan kaikki lukusalit olivat täynnä tyttöjä vuorokauden ajasta riippumatta. Erillinen asia sitten on, onko ulkoa opetteleminen loppujen lopuksi lainkaan tehokas opiskelumenetelmä...

Itse ainakin arvostan enemmän omaa kriittistä pohdintaa ja täällä useilla kursseilla sellaista ei välttämättä tunneta. Omat kurssini ovat kuitenkin onneksi poikkeus tähän sääntöön, minkä takia ehkä pidänkin niistä niin paljon. Kuitenkin täytyy sanoa, että olen suhteellisesti käyttänyt täällä opiskeluun per kurssi enemmän aikaa kuin Suomessa, sillä erityisesti korean kielen opiskelu on usein pelkkää pänttäämistä. Mid-term kokeiden aikaan itsekin saatoin opiskella helposti 8-10 tuntia päivässä, mitä en ehkä koskaan ole tehnyt Suomessa. Tämä kuitenkin johtuu ehkä enemmänkin siitä, että jätin muutaman kurssin opiskelun turhan viime tippaan  alkuaikojen kiireiden vuoksi. Nyt tarkoitus olisi skarpata loppulukukaudeksi ja opiskella hieman tasaisemmin (yeah right!). Opiskelun iloa kaikille myös sinne syksyiseen Suomeen!