Suomeen paluun fiiliksiä

Heipähei,

Nyt on siis tullut oltua tasan kaksi viikkoa Suomessa ja aika täälläkin tuntuu lentävän. Kun saavuin Suomeen, oli olo todella epätodellinen. Tuntui, että missään ei ole ihmisiä ja koko Suomi tuntui pelkältä yhdeltä suurelta metsältä (kun tottuu miljoonakupungin maisemaan, on Suomi oikeastikin juuri metsää suurimmalta osin). Vaikka ensimmäinen paluufiilis oli pieni ihmetys, meni se pian ohi kun saapui tuttuihin maisemiin Jyväskylään. Ensimmäisten päivien aikana siis vain pyörähdin nopeasti Jyväskylässä hoitamassa parin käytännön juttua pois alata ja moikkaamassa pikaisesti muutamaa ystävääni. Muuten pari viikkoa meni juhannuksen vietossa Raumalla. Juhannus saaristossa oli varsin mainio, vaikka kelit ei ehkä olleetkaan parhaimman ja onnistuin vilustuttamaan itseni heti telttaillessa. Loppujuhannus menikin sitten kiltisti sisällä lautapelejä pelatessa ;)

Suomeen palatessa ei oikeastaan ole tullut suurempaa kulttuurishokkia, sillä mikäpä täällä Suomessa muuttuisi. Kaikki tuntuu enemmän tai vähemmän rullaavan samalla painollaan, ja harvemmin muiden elämässä mitään järisyttävää on tapahtunut. Fiilis onkin hassu, kun tuntuu kuin elämä Suomessa olisi ollut pause-nappulalla vuoden ajan ja nyt vain jatkaisin siitä pisteestä missä olin kun lähdin, ainakin melkein. Lisäksi paluushokkia tasoittaa ihanat ystävät ja perhe, joita on kiva nähdä pitkästä aikaa. Oikeastaan kesällä palaaminen taitaa olla paras mahdollinen ajankohta, sillä itse aion viettää kesän aika rennosti opiskellen ja rauhassa arkeen palautuen. Mikäs sen parempaa tapaa palautua Suomeen kuin ottaa tenttikirja kainaloon ja suunnata mökkeilemään.

Ainut asia, mikä on Suomessa ärsyttänyt huomattavasti tähän mennessä on sää. Elättelin mielessäni jotain ruusuista kuvitelmaa Suomen kauniista ja lämpimistä kesäpäivistä, mutta tähän mennessä on lähinnä ollut kylmää ja sateista. Lämpötilan pudotus Korean tasaisesta +30 asteen kuumuudesta tänne Suomen +15 asteeseen tuntuu kyllä hieman tylyltä. Noh, toivotaan että loppukesä olisi edes hieman parempi säätiloiltaan. Vaikka säät ei ole suosineet, on kesäinen Suomi silti hieman ystävällisempi paikka palata kuin talven harmaus. Suurempaa pudotusta todellisuuteen ei siis ole tullut, vaikka toki ikävöin monia asioita ja ihmisiä Koreasta, on fiilis nyt vahva että Suomessa on pitkästä aikaa ihan kiva olla. Tietyt asiat toimivat täällä kuitenkin niin hyvin ja saan pitkästä aikaa syödä taas ruisleipää ja lakritsijäätelöä <3

Loppuun vielä kuvia juhannuksenviettopaikastani Raumalta :)

Time to say goodbye

Voi apua! Tähän sitä on tultu, vietän nyt kolmanneksi viimeistä päivää Koreassa. Tää vaihtovuosi on mennyt ihan uskomattoman nopeasti, musta tuntuu että vasta oli helmikuun loppu kun tulin takaisin Koreaan reissailujen jälkeen ja nyt onkin jo yhtäkkiä kesäkuun puoliväli.

Sain jo viime viikon alussa valmiiksi final paperini ja eilen oli viimeinen final exam, joten on ollut aikaa ottaa rennosti nää vikat viikot ja hoitaa kaikessa rauhassa pakkaaminen ja tuliaisshoppailut sekä yrittää nähdä kaikkia ystäviä tasapuolisesti vikaa kertaa. Viime viikonloppuna tein myös kolmannen ja viimeisen templestayn Jeondeungsan temppelissä yhdessä saksalaisen Moritzin kanssa ja tuntuu, että templestay oli juuri sitä mitä tarvitsin final paper-urakan jälkeen, parin päivän hengähdystauko keskellä luontoa meditoiden teki todella hyvää. Templestay on kyllä ollut parhaimpia kokemuksia täällä Koreassa, voin lämpimästi suositella sitä kaikille, jotka koskaan aikovat tulla käymään Koreassa.

Tämä viikko onkin mennyt sitten vaan lähinnä kavereiden kanssa hengaillessa, tohon eiliseen vikaan final examiin lukiessa ja pakkaillessa. Tänään lähetin Suomeen pienen pahvilaatikollisen tavaroita, neljän kilon lähettäminen maksoi hieman alle viisitoista euroa laivateitse (tosin paketin saaminen Suomeen kestää useita kuukausia). Muuten pitää yrittää mahduttaa kaikki loput tavarat yhteen matkalaukkuun, mikä tulee olemaan hieman haasteellista... Onneksi on vielä muutama päivä aikaa survoa tavaroita!

Mutta niin, kuten otsikkokin kertoo, on nyt viimeisenä viikonloppuna jäähyväisten aika. Kun jätin Korean joulukuussa reissailun takia, oli fiilis ihan eri koska tiesin että tulen pian takaisin. Nyt tunnelma on paljon surullisempi ja haikeampi; olen kotiutunut Koreaan niin mainiosti, saanut niin paljon uusia ystäviä ja ihastunut niin moniin paikkoihin, että lähteminen on todella vaikeaa, sillä en tiedä koska tulen takaisin tänne uudestaan. Luulen, että siihen menee vuosia, sillä reissusuunnitelmia on vain liikaa ja seuraavaksi on aika uusille seikkailuille.

Tänään hyvästelin ihanan buddyni, mikä oli tosi surullista. Illalla hyvästit jatkuu monille ystävilleni vikan illallisen merkeissä ja koko viikonloppu tuntuu olevan täynnä hyvästelyjä ja viimeisiä lounaita tms. Voi tulla sitten maanantaina aika ankea lentomatka kun miettii koko tätä vuotta ja kaikkea tapahtunutta ja kun tajuaa, että nyt tämä todella on ohi. Odotan kauhulla sitä tunnetta (vielä sitä ei ole tullut, sillä olen vain yrittänyt pitää itseni mahdollisimman kiireisenä, etten alkaisi murehtimaan paluuta liikaa). Nyt on kuitenkin aika nauttia viimeisistä päivistä täällä ja paluushokkia kerkeää sitten murehtia Suomessakin. Seuraavan kerran varmaan päivittelen blogia sitten Suomesta, että millaiset fiilikset kotiinpaluun jälkeen on. Loppuun vielä kuvia templestaysta sekä viime päivien ajoilta muutenkin, enjoy :)

Meditaation harjoittelua

Templestay-ryhmä

Herättiin klo 4 aamulla meditoimaan

Teatime

Valmistujaisseremoniassa buddyni Hayoonin kanssa

Cafe Benessä syömässä Bingsua meksikolaisen Paulinan, saksalaisen Andren ja Eliisan kanssa

Illallisella korealaisen ystäväni ja ex-kämppikseni kanssa

Lounaalla ihanan Sung Jinin kanssa vietnamilaisessa ravintolassa

Vaihtovuosi avartaa

Viimeisiä päiviä toukokuusta viedään ja Suomeen paluu lähenee kovaa vauhtia. Onneksi tekemistä riittää, niin ei tarvitse liikaa murehtia Suomeen paluuta. Välillä mieleen kuitenkiin hiipii kysymys; miten tästä eteenpäin? Onneksi kävin joululomalla jo Suomessa ja huomasin että juuri mikään ei ollut muuttunut; perhe ja ystävät ovat edelleen siellä ja mitään mullistavaa ei poissaoloni aikana ole tapahtunut. Mutta se ulkoisista tekijöistä, suurin muutos on varmasti tapahtunut itsessäni tämän kuluneen lukuvuoden aikana.

Ehdottomasti vaihtoon lähtö on paras kokemus, jonka olen tähän mennessä elänyt. On edes vaikea verrata fiiliksiä vuoden takaiseen, näkemystä ja kokemusta on tullut liikaa, jotta sitä voisi edes sanoin kuvailla. Vuosi sitten en ollut koskaan käynyt edes Aasiassa, nyt on tullut käytyä seitsemässä Aasian maassa. Vuosi sitten en osannut syödä syömäpuikoilla, nyt syöminen haarukalla ja veitsellä tuntuu vieraalta. Vuosi sitten ystäväni koostuivat  vain suomalaisista, nyt minulla on ystäviä ympäri maailmaa. Vuosi sitten olin valmistunut kandiksi ja podin identiteettikriisiä opintojeni suhteen, nyt palaan Suomeen huomattavasti motivoituneempana ja toivottavasti pian maisterin paperit kourassa hienojen opintokokemusten jälkeen. Vuosi sitten koin olevani hukassa enemmän tai vähemmän tulevaisuuteni suhteen, mutta nyt palaan luottavaisempana, itsenäisempänä ja viisaampana Suomeen. Osaan paljon paremmin ottaa perspektiiviä moniin asioihin - ja osaan myös arvostaa monia itsestäänselvyyksinä pitämiäni asioita huomattavasti enemmän.

Olen toki oppinut lukemattoman määrän asioita Koreasta, kuten vähän kieltä, jonkin verran historiaa ja politiikkaa ja paljon korealaisesta kulttuurista. Silti koen, että arvokkaimmat muutokset vaihtovuoden aikana ovat tapahtuneet pääni sisällä. Fiilistä on vaikea kuvailla, mutta se on jotain, minkä varmaan käsittää varmaan paremmin jo Suomeen palattua. Kaiken kaikkiaan vaihtovuoteeni on mahtunut tuhansia uusia kokemuksia, satoja uusia tuttavuuksia ja kymmeniä uusia ystäviä. Olen kiitollinen jokaisesta täällä viettämistäni hetkestä ja erityisesti kaikista ihanista ihmisitä, joita olen matkani varrella tavannut. "Matkailu avartaa" on siis klisee hyvästä syystä ;)

Tässä vielä loppuun hieman kuvia viime viikonlopun reissustamme Soulin lähistöllä sijaitsevaan suureen huvipuistoon, Everlandiin. Teimme reissun kahden itävaltalaisen, kahden saksalaisen ja yhden japanilaisen vaihtarin kanssa. Jos tulevat vaihtarit lukevat tätä, voin lämpimästi suositella Everlandia, se on kaiken rahan arvoinen! Everlandia lukuunottamatta aika onkin mennyt lähinnä final papereita kirjoittaessa ja muuten vaan hengaillessa, joten enempää reissupäivityksiä ei ole tarjolla, mutta nauttikaa näistä kuvista!

Plussia ja miinuksia

Pian tulee vuosi vaihtarina täyteen, joten ajattelin kirjoitella blogin plussista ja miinuksista täällä Etelä-Koreassa:

+Ystävälliset ja avuliaat ihmiset, ulkomaalaisena on todella helppoa olla Koreassa
+Erittäin toimiva ja halpa julkinen liikenne (erityisesti metro on paras jota olen koskaan käyttänyt)
+Soul on pääkaupunkina erittäin moderni ja monipuolinen, nähtävää riittää koko elämän ajaksi
+Kulttuuri on kiehtova sekoitus vanhaa ja uutta
+Soulin lukemattomat ravintolat, joissa rahoilleen yleensä saa todellakin vastinetta
+Soulin lukemattomat kahvilat, jotka on niin viihtyisiä, että niihin voisi helposti jäädä asumaan
+Korealainen ruoka <3
+Korean luonto on yllättävän kaunis ja tekemistä riittää adrenaliinipupuille benji-hypyistä koskenlaskuun
+Hintataso on kehittyneeksi kaupungiksi vielä melko kohtuullinen
+Langaton netti löytyy melkeinpä kaikkialta
+Englannilla tulee toimeen mainiosti
+Yliopiston kurssitarjonta on laaja ja monipuolinen
+Paljon hyviä professoreita
+Kampusalueisiin panostetaan paljon enemmän kuin Suomessa, viihtyvyys on ihan toista luokkaa
+Isoksi kaupungiksi Soul on todella siisti
+Soulista pääsee metrolla mihin vain, variaatiota löytyy lentokentästä vaeltamispaikkoihin
+Soul on turvallisin kaupunki, jossa olen koskaan ollut
+Hongdaen kaupunkialue, josta löytyy paljon ihania boheemeja pikkukauppoja, kahviloita, katutaidetta jne
+Jejun saari on erittäin hieno lomakohde
+Kun alkaa pää hajoamaan kiireiseen kaupunkielämään, aina löytyy kulman takaa rentouttavia kylpylöitä tai jos haluaa pidemmän breikin, netistä voi helposti varata itselleen vaikka viikonlopuksi templestayn buddhalaisessa temppelissä
+Korealaiset myös taitavat hauskanpidon ja baareja löytyy joka lähtöön, klubbailun ystäville ei varmasti tule tylsää Koreassa

-Hullu opiskelukulttuuri, nuorten korkeat itsemurha-tilastot ei paljon ihmetytä kun seuraa vierestä monien korealaisten kavereideni opiskelutahtia
-Yliopisto-opiskelijoita kohdellaan joskus kuin lukiolaisia, tunneilla pitää aina olla läsnä eikä akateemisesta vapaudesta ole tietoakaan
-Ihmiset matelevat kävellessään joka paikassa ja ahtaat kadut ovat tukkoisia sen takia(niin ärsyttävää varsinkin jos sinulla on kiire jonnekkin)
- Hedelmät ja vihannekset on suhteessa muihin ruokiin tosi kalliita
- Soulissa voisi olla enemmän puistoja ja viheralueita
- Hyvät urheilupaikat voivat olla yllättävänkin kaukana, esim. lenkkipolkuja ei löydy ainakaan meidän kampuksen lähistöltä
- Korean kieli on kieltämättä haastava (mutta kyllä senkin pystyy oppimaan)
- KAIKKI on yksittäispakattua, esim. pakettien sisällä monesti tuotteet on pakattu vielä uudestaan omiin pusseihinsa, mitä luonnon tuhlausta! :(
-Vielä yllättävänkin konservatiivinen ja patriarkaalinen yhteiskunta, jossa naisten tasa-arvo on vielä vaiheessa
-Korea on kauneusleikkausten luvattu maa (itse en pahemmin kyseisestä toiminnasta perusta)
-Teknologisoituminen menee joskus hieman överiksi, ihmiset välillä tuntuvat kommunikoivan enemmän netin välityksellä kuin kasvotusten

Kesä on täällä!

Kuten otsikkokin kertoo, kesä on vihdoin saapunut Koreaan ja on tätä odotettukin!

Mid-termit on nyt siis ohi ja ne meni ihan kiitettävästi. Nyt on ollut hieman vapaa-aikaa sitten enemmän ja on ollut aikaa rentoutua ja vähän reissailla. Graduate-tason kursseilla on pääasiallisesti viikko vapaata yleensä mid-termien jälkeen, joten itsellänikin oli taukoa luennoista yhtä lukuunottamatta. Mid-termien jälkeen reilu viikko sitten olimme kolmen päivän reissulla Seoraksanin kansallispuistossa sekä sen lähellä olevassa Sokchon kaupungissa. Viikonloppu sujui mukavasti vaeltaen, seafoodia syöden ja hot spring-kylpylässä kelluen. Teki oikein hyvää rentoutua koerupeaman jälkeen ja päästä Soulin hulinasta vähän luonnon keskelle. Seoraksan on siis Korean kolmanneksi korkein vuori ja sitä ympäröivää kansallispuisto on suosituin vaelluskohde korealaisten keskuudessa. Maisemat ovatkin melko hulppeat ja keväiset cherry blossomit vielä kukoistivat meidän reissullamme, joten ei ollut maisemissa valittamista!

Viime viikko, grad-opiskelijoiden lomaviikko, sujui vähän kaksijakoisissa tunnelmissa. Ensin olin mahataudissa muutaman päivän mutta viikonloppuna olo oli jo parempi ja käytiin vaihtariporukalla vaeltamassa Bukhansanilla (kansallispuisto Soulin läheisyydessä), yhtenä päivänä käytiin kattomassa futismatsia ja eilen tuli tehtyä päiväreissu Incheonin biitseille. Incheonista (kyllä, sama mesta missä lentokenttä sijaitsee) löytyy yllättävänkin hyviä biitsejä, joissa on kiva lekoitella merituulen puhallellessa. Lentokoneiden melu ei häiritse ollenkaan, sillä jostain syystä äänet eivät yletä rannoille asti. Korealaisesta biitsikulttuurista muuten sen verran, että täällä ei bikineitä tunneta.  Ihmiset eivät siis mene rannoille koskaan uimapuku päällä, vaan heillä on päällä normaalit vaatteet. Korealaiset ovat erittäin hysteerisiä muutenkin auringon suhteen, ruskettumista vältetään kaikin keinoin ja kesällä sateenvarjoja kannetaan mukana ei sateen varalta vaan auringonpaahteelta suojautuen. Biitsipäivä tarkoittaa yleensä piknikiä rannalla, eikä länsimaalaista auringonpalvontaa näe rannoilla muutakuin länkkäreiden harjoittamana.

Lääkäreistä muuten sen verran, että kahden lukukauden kokemuksen jälkeen täällä on tullut muutaman kerran käytyä jo health centerissä itse ja lisäksi kavereilta kuulee paljon kokemuksia. Ewhan yliopiston oma health center on ihan asiallinen paikka, vaikka siellä ei juurikaan mitään operointeja suoriteta vaan enemmänkin pikaisia tarkastuksia ja lääkkeitä flunssaan tms. voi saada. Vakavammat tapaukset ohjataan sitten isompiin sairaaloihin. Yliopiston lääkärillä käyminen on kuitenkin ilmaista ja lääkkeetkin on ilmaisia, mikä on sinänsä ihan plussaa. Aina ei voi tosin olla täysin vakuuttunut siitä, kannattaako lääkkeitä syödä, sillä lähes poikkeuksetta saat vaivaan kuin vaivaan antibiootit "ihan vaan kaiken varalta". Burana-mentaliteetti vaihtuu täällä siis antibiootti-mentaliteettiin. Kun saat käteesi pussin, missä on neljää eri muotoista ja väristä pilleriä, ja diagnoosi kuuluu että "kokeillaan auttaako nämä", niin voit ehkä kyseenalaistaa hieman diagnoosien pätevyyttä. Onneksi itselläni on kuitenkin mennyt kaikki hyvin eikä pieniä vaivoja lukuunottamatta mitään suurempaa ole tullut, ettei ole tarvinnut koskaan käydä health centeriä pidemmällä. Ihan positiivisa kokemuksia itsellä on ollut siis korealaisesta terveydenhuollosta.

Tässä vielä loppuun kuvia Seoraksanin kansallispuistosta sekä viikonlopun reissuilta Bukhansanille sekä biitsireissulta Incheoniin. Enjoy ja hyvää kesänalkua Suomeenkin! Täällä on ollut jo about kaks viikkoa +25, Suomessa ei kuulemma vielä ihan niin lämmin taida olla ;)

Seoraksan, kuvaa hotellin ikkunasta

Cherry Blossoms @ Seoraksan

Ulsan Bawi -hike sveitsiläisen Annan kanssa

Sokchon kaupungista matkaseuruettamme

Bukhansan-hike

Bukhansan-hike varsin kansainvälisellä porukalla; saksalainen poika, japanilainen tyttö, kanadalainen tyttö, minä suomalaisena ja itävaltalainen poika

Yksi Incheonin kauniista rannoista

Biitsillä sveitsiläisen Lean kanssa

Korean Kulttuurista

Huh, melkein on jo tääkin lukukausi puolivälissä. Aika menee hurjan nopeasti! Tekemistä on niin paljon koko ajan, ettei ajan kulumista ehdi juurikaan ajatella. Varsinkin tällä lukukaudella kurssit on vienyt niin paljon aikaa, ettei oo kauheesti tarvinnu haaveilla, et olispa enemmän tekemistä.

Mitä on tullut tähän mennessä opittua? Oppiminen on siitä hankalaa, ettei sitä pysty juurikaan mittaamaan tai määrittelemään kovin tarkasti. Itsellä on ehkä tullut eniten muutosta tämän vaihtovuoden aikana omiin asenteisiin. Ennen Koreaan tuloa en juurikaan tiennyt mitään Aasiasta, mitä nyt perustietoja maista, kielistä ja kulttuureista, mutta käytännön kosketusta ei Aasiaan ollut. Nyt osaan puhua muutaman sanan aasialaista kieltä, olen käynyt seitsemässä Aasian maassa ja  oppinut paljon asioita paitsi kirjoista, vielä enemmän käytännön elämästä.

Olen ehdottomasti rakastunut Koreaan ja Aasiaan yleisemminkin. Asioita, joista pidän Koreassa kulttuurin osalta on ihmisten avuliaisuus ja ystävällisyys sekä yhteisöllisyys. Vaikka kaikki eivät englantia osaisikaan, he tekevät kaikkensa auttaakseen sinua. Ulkomaalaisille ollaan yleisesti ottaen erittäin ystävällisiä (kunhan et ole Yhdysvalloista, heitä kohtaan riittää antipatioita) ja palvelukulttuuri on aivan omaa luokkaansa. Ulkomaalaisia Koreassa ei muuten hirveästi ole, ainakin omasta kokemuksesta n. 95% ulkomaalaisista täällä on joko opiskelijoita tai englannin kielen opettajia (ainakin nuorista ulkomaalaisista). Mutta tämä on vain positiivista, kun pahimmat turistirysäkohteet puuttuvat kokonaan maasta.

Yhteisöllisyys näkyy Koreassa mm. siinä, että täällä on tapana jakaa kaikki. Ravintolassa kun tilataan ruoka-annokset, tuovat tarjoilijat pöytään yleensä annoksen kerrallaan, sillä tarkoitus on jakaa tilatut annokset yhdessä. Tämä tapa ulottuu ruokaan ravintoloiden ulkopuolellekin, jos korealaisella kaverillani on jotain syötävää, hän 100% varmasti tarjoaa sitä minullekkin, sillä tarjoamatta jättäminen olisi epäkohteliasta. Nämä ovat minusta aivan ihania tapoja, mitä tulee ikävä varmasti Suomessakin. Muutenkin yhteisöllisyys näkyy vahvana yhteishenkenä yliopistojen oppintunneilla, pienet luokkakoot ja lukuisat ryhmätyöt takaavat erittäin vuorovaikutuksellisen ympäristön oppimiselle, ja jokainen kurssi on oma pieni yhteen hioutunut ryhmänsä.

Näiden arvojen lisäksi Korea on vielä melko konservatiivinen maa  ja vanhat arvot ovat edelleen vahvoja, vaikka nuorison keskuudessa asenteet ovatkin muuttumassa. Vanhoja ihmisiä kunnoitetaan todella paljon, ja tämä näkyy aidosti jokapäiväisessä elämässä. Korean kielessäkin on oma kunnoittava muotonsa verbeille yms., kun puhutellaan vanhempia ihmisiä. Vanhemmille ihmisille on omat paikkansa julkisissa kulkuneuvoissa ja nuoremmay auttavat aina vanhempia ihmisiä tilanteesta riippuen. Vanhuksetkin usein asuvat perheen parissa tai hyvin lähellä heitä ja isovanhemmat ovat yleensä iso osa arkipäivästä elämää.

Uskonnolliset perinteet näkyvät mm. konfutselaisuuden jatkumisena monissa käytännöissä, sillä korealaisilla on edelleen tarve määritellä hierarkia suhteet ihmisten välille, sillä vanhemman kunnoittaminen on tärkeää, ja täten on tärkeää tietää henkilöiden ikä ja esim. koulutustausta, jotta osataan käyttäytyä oikein. Yleensä ikä on ensimmäisiä kysymyksiä puhuttaessa tuntemattoman henkilön kanssa. Myös kasvojen säilyttämisen kultturi näkyy edelleen vahvasti.

Uskonnolliset arvot muuten eivät ehkä ole niin vahvat Koreassa kuin monessa muussa Aasian maassa, ja Koreasta onkin tullut varsinainen uskontojen sekamelska, kun kristillinen lähtystyö on ollut niemimaalla sen verran hedelmällistä, että kristinusko on suosituin uskontomuoto tänä päivänä. Edelleen kuitenkin buddhalaisuus ja pitkät buddhalaiset perinteet näkyvät temppelien huimassa määrässä ja kristinuskon suosion kasvusta huolimatta buddhalaisuus on lähes yhtä suosittua. Kun olen itse jutellut aiheesta nuorten korealaisten ystävieni kanssa, monet ovat tunnustautuneet agnostikoiksi, mikä on sekin varsin tuttu ilmiö länsimaista ja yleistyy jatkuvasti. 

Korealaiset ovat hyvin tiedostavaa kansaa ja koulutus on erittäin arvostettua. Koreassa on yli 400 yliopistoa Korealaiset taitavat olla tällä hetkellä maailman koulutetuinta kansaa, sillä kahdeksan kymmenestä korealaisest, jotka valmistuvat lukiosta jatkavat opintoja. Mutta koulutuksella on myös silloin tällöin varjopuolensa, erityisesti lukiosta yliopistoihin siirryttäessä kilpailu on todella kovaa ja pääsykoerääkkäys on melkoista nuorten kohdalla. Jos luulit, että on mahdotonta opetella ulkoa tuhansia sivuja kirjojen tekstiä, korealaiset voivat helposti osoittaa tämän vääräksi. Kokonaan toinen asia on sitten, että hyödyttääkö asioiden ulkoa opettelu kovinkaan paljoa. 

Korealaiset ovat myös kaiken kaikkiaan hyvin ylpeitä kulttuuristaan. Korealaiset arvostavat perinteitään, tapojaan ja erityisesti he haluavat tuoda esille heidän huimaa kehitystä muutaman vuosikymmenen aikana maailman köyhiempien maiden joukosta teknologian mallimaaksi. Kaikilla koreassa on uusimmat i-phonet tai samsung galaxy kakkoset, tietokoneet luennolla on niin last season, koska kaikilla on i-padit ja langaton verkko löytyy kaikkialta. Kahvila ilman langatonta nettiä on entinen kahvila.

Paitsi teknologisessa mielessä, Korea on myös tällä hetkellä erittäin in ympäri Aasiaa kulttuurisessa mielessä. Korealainen musiikki, televisiosarjat ja elokuvat ovat jo käsite sellaisenaan ja korealainen populäärikulttuuri on jo levinnyt kaikkialle ainakin Aasiassa. K-pop raikaa radioissa Kambodzasta Japaniin ja korealaisia draamoja katsotaan kaikkialla. Hysteria korealaista kulttuuria kohtaan menee välillä itselläkin yli, mutta täytyy sanoa että brändääminen on kyllä korealaisilla hallussa. Paras leffa muuten, jonka olen katsonut pitkään aikaan on korealainen Oldboy, joka ilmestyi vuonna 2003. Voin suositella leffaa kaikille, en ole tavannut ketään joka ei olisi pitänyt leffasta ja leffa löytyy englanninkielisillä teksityksillä helposti ;)

Kaiken kaikkiaan Koreasta löytyy todella paljoa eri puolia, maa on täydellinen yhdistelmä vanhoja perinteitä ja uutta kulttuuria. Olen ehdottomasti tyytyväinen, että valitisin Etelä-Korean vaihtokohteeksi, sillä tämä on maa, johon on todella vaikea kyllästyä. Kannattaa vain varoa, ettei ihastu maahan liikaa jäädäkseen! Tässä vielä loppuun video, joka esittää mielestäni hyvin Korean eri puolia:
http://www.youtube.com/watch?v=KBp3y2s80HQ&feature=related

Oodi Soulin kahviloille

Nyt on jo virallisesti huhtikuu, huh! Enää aikalailla tasan pari kuukautta jäljellä vaihtoa, mikä tuntuu hullulta. Ihan uskomatonta aikaa on ollu kaikin puolin. Elämä täällä Soulissa on mennyt nyt viime viikkoina vain opiskellessa. Oon kyllä osannut valita ilmeisen työläät kurssit itselleni, mutta onneksi pidän kursseistani niin valtava työtaakkaa ei tunnun niin raskaalta :)

Koreassa muuten opiskelukulttuuri on hieman erilainen, kuten aiemmissa blogeissani olenkin viitannut aiheeseen. Täällä on opiskellaan ensinnäkin huomattavasti enemmän ja joka luennolle pitää olla lukenut monia artikkeleita, kappaleita kirjoista tms. Opiskelupaikkoina vaihtoehtoja on yleensä kolme: joko oma asuntola, kirjasto/study room tai sitten kahvila. Koska study roomit ovat tiloiltaan rajatut eikä pienet asuntoloiden huoneet välttämättä motivoi opiskelemaan, monet päätyvät opiskelemaan johonkin lukuisista Soulin kahviloista. Niin myös minäkin, kuten ehkä saatoitte otsikosta päätellä.

Täytyy sanoa että rakastan Soulin kahviloita. Täällä niitä on paljon ja tarjonta vaihtelee pienistä ja persoonallisista isoihin ketjukahviloihin, jotka on auki 24/7. Itse tykkään erityisesti näistä pienemmistä kahviloista, joissa voi saada erittäin mainiota itsetehtyä kahvia ja jotka ovat sopivan hiljaisia opiskelua varten. Erityisesti Hongdaen alueella on paljon tällaisia mainioita pieniä kahviloita, joista saa itsetehtyjä juustokakkuja ja joiden sisustus on taatusti uniikki. Mutta myös täällä Ewhan alueella on muutama helmi, kun osaa etsiä sivukujilta. Tässä hieman potrettia mun lempikahviloista :)