Eka lukukausi nyt takana!

No niin, nyt se on sit ohi. Ensimmäinen, uskomattoman upea lukukausi Etelä-Korean pääkaupungissa Soulissa. Tällä hetkellä istun Istanbulin lentokentällä odottamassa jatkolennon lähtemistä. Fiilikset on haikeat, eilen piti hyvästellä niin monta hyvää ystävää. En olisi ikinä uskonut millaisia hienoja kokemuksia ja ystäviä tulisin vain neljässä kuukaudessa saamaan. Olo on jotenkin tosi epätodellinen tällä hetkellä. Toisaalta olen innoissani, että pian näen perheen ja ystävät pitkästä aikaa mutta toisaalta on todella haikea olo jättää tämä lukukausi taakse.

En oikein tiedä miten summaisin parhaiten tämän lukukauden. Opintojen puolesta ei ehkä opintopisteitä tullut niinkään paljoa, mutta kurssit olivat mielestäni sisällöltään antoisia. Opin puhumaan vähän koreaa tämän syksyn aikana, vaikka jatkuvat aamuherätykset söivätkin motivaatiota. Opin paljon asioita Pohjois-Koreasta ja ylipäätään Itä-Aasian poliittisesta tilanteesta International relations of North Korea -kurssilla. Lempikurssini oli kuitenkin E-government, joka on ollut ehkä itselleni mielenkiintoisin kurssi koko yliopistourani aikana. Ehkäpä kiinnostus näkyy siinä, että kurssin proffani kysyi, haluaisinko kevätlukukaudella tehdä hommia hänen tutkimusassistenttina^^

Opintojen puolesta siis varsin antoisa lukukausi enemmänkin laadullisesti kuin määrällisesti. Kevätlulukaudella yritän kohentaa sitten myös tätä määrällistä puolta enemmän. Mutta paras osa ei suinkaan ollut opinnot, vaan kaikki lukemattomat kokemukset ja uudet ystävät. Erityisesti jäivät mieleen reissut Jejulle, Busaniin ja Tokioon, benji-hypyn tekeminen, vaellusreissut, templestay, retki DMZ:lle, kylpylät ja lukemattomat ihanat illalliset ravintoloissa sekä opiskeluhetket ystävien kanssa kahviloissa.

Viimeiset viikot täällä meni uskomattoman nopeasti, sillä piti yrittää ostaa vielä kaikki tuliaiset ja joululahjat, opiskella final exameihin (mitkä meni aika hyvin mielestäni), yrittää nähdä kaikkia kavereita vielä vikan kerran sekä pakkailla. Aikaa juurikaan ylimääräisille aktiviteeteille ei ollut. Viimeiset päivät vietin kuitenkin rentoutuen kylpylässä ja järjestämällä viimeisen ison illallisen kaikille vaihtareille kiitoksena tästä lukukaudesta. Ilta olikin varsin mainio.

Kaiken kaikkiaan jo tää ensimmäinen vaihtolukukausi ylitti ehdottomasi odotukset. Soul kaupunkina on erittäin hyvä paikka elää ja tykästyn hetki hetkeltä kaupunkiin enemmän. Soul kaupunkina on todella turvallinen, julkinen liikenne toimii loistavasti (erityisesti Soulin metro on paras ikinä!), ihmiset on erittäin ystävällisiä ja avuliaita, vaikka eivät puhuisikaan englantia ja tekeminen täällä ei taatusti lopu. Soulin lukemattomat ravintolat ja kahvilat erityisesti viehättävät itseni kaltaista kulinaristia. Elämänmeno on täällä kieltämättä erilaista kuin Suomessa, mutta ei mitenkään huonolla tavalla. Kaupunkikuva ei ole vielä niin länsimaalainen kuin voisi kuvitella, mutta se on mielestäni vain positiivinen asia. Soulista yhä löytyy temppeleitä ja paljon nähtävyyksiä. Yksi asia mikä myös yllätti on Etelä-Korean luonto, mielestäni Koreasta löytyy todella kauniita paikkoja. Kaiken kaikkiaan maana todella mielenkiintoinen ja käymisen arvoinen! Olen onnellinen, että saan viettää täällä vielä toisen, toivottavasti yhtä hienon lukukauden kuin tämäkin. Nyt kuitenkin lähden joulun viettoon takaisin kotikonnuille. Tarkoitus olisi palailla asiaan sitten ensi vuoden puolella. Ihanaa joulua kaikille! Loppuun vielä kuvia viimeisiltä viikoilta:

Joulun odotusta

Kalenteri on kääntynyt joulukuun puolelle ja joulunodotus myös täällä Soulissa on alkanut, vaikka joulun tunnelma onkin täältä kaukana. Poissa ovat joululaulut ja loputtomat joulukoristeet. Silti meillä vaihtareilla on toki omia keinojamme tuoda joulun tunnelmaa Onneksi täällä riittää kuitenkin jouluun liittyviä tapahtumia; parina viime viikonloppuna olemme käyneet joulumarkkinoilla eri puolella Soulia. Vaikka joulumarkkinoilla ei ole juurikaan suomalaista edustusta näkynyt , oli toisella joulumarkkinoilla joulupukki (huhujen mukaan Suomesta vierailulla) sekä Suomen suurlähettiläs. Oli mukava kuunnella joulutervehdys myös suomeksi, sillä sitä ei täällä pääse liikaa kuulemaan.

Itselläni ainakin on tullut itseasiassa välillä vaikeuksia ajatella suomen kielellä, sillä täällä ajattelen ja käytän englantia 24/7. Lisäksi opiskelen korean kieltä ja myös espanjaa (espnajaa tosin lähinnä oman huvin vuoksi, sillä yksi vaihtareistamme pitää espanjan kielen tunteja muille vaihtareille, mikä on kyllä osoittautunut loistavaksi keinoksi oppia kieltä), joten suomen kielen käyttöä tulee harrastettua vain muiden suomalaisten kanssa. Yleensä kuitenkin hengailemme isolla porukalla, johon kuuluu muitakin kansallisuuksia, joten silloinkin luonnollisesti puhumme englantia. Huomaan, että esimerkiksi skypetellessä Suomeen päin itselläni välillä on vaikeuksia vaihtaa englannin kielen ajatteleminen suomeen. Ehdottomasti englannin kielen sujuvuus on parantunut huomattavasti täällä ja me suomalaiset (ja ylipäätään pohjoismaalaiset) olemme saaneet paljon kehuja muilta englannin kielen osaamisestamme. Joten olkaamme ylpeitä kielitaidoistamme :)

Mutta palataan siis joulun vieton tunnelmiin. Joulumarkkinoiden lisäksi leivoimme yksi päivä keksejä ja yritimme tehdä niistä piparin tapaisia. Vaikka muoto oli samankaltainen, ei maku ihan vastannut suomalaisia pipareita ja joulutorttuja, vaikka hyviä niistä tulikin. Lisäksi teimme kaakaota porukalla ja kuuntelimme joululauluja. Lisäksi joulunhenkisten leffojen katselu auttoi pääsemään joulun tunnelmaan jopa täällä.

Sään suhteen ei tunnu siltä, että olisi joulukuu. Täällä on tälläkin hetkellä +5 astetta lämmintä ja pilvistä. Vaikka sää tuntuu välillä kylmemmältä hyytävän tuulen takia, ei kuitenkaan lumesta ole tietoakaan. Toivottavasti siellä Suomessa on vähän jouluisempi tunnelma sään ja muunkin suhteen!

Itsenäisyyspäivän vietosta sen verran, että kutsua suurlähetystön vastaanotolle ei syystä tai toisesta ei herunut tänä vuonna. Spekulaatioita syistä ollaan käyty läpi, mutta virallinen selitys on kuulemma, että tänä vuonna täällä Soulissa opiskelee liikaa suomalaisia vaihtareita.... Uskokoon ken tahtoo :D Mut kuitenkin, meillä oli ihan mukava itsenäisyyspäivä kun käytiin porukalla syömässä Kotipizzassa, mikä on ainoa "suomalainen" ravintola täällä. Vaikka ainekset eivät kovin suomalaisia olleetkaan, löytyi listalta silti mm. vanha kunnon Berlusconi sekä pitsoja aidolla aura-juustolla. Sitä makua olin jo kaivannutkin! Kotipizza ajoi varsin hyvin siis asiansa suomalaisena illallisena.

Enää vain viikko jäljellä tätä lukukautta, mikä tuntuu hullulta! Alkaa olla jo todella haikea mieli, sillä niin monet hyvät tyypit lähtee pois ja olen varma, että monien kanssa pidämme yhteyttä vaihdon jälkeenkin :) Mutta keväällä minua odottaa uudet haasteet, sillä keväästä tulee opintojen puolesta rankempi. Lisäksi on muitakin kutkuttavia asioita luvassa keväälllä, joten olen varma, että siitä tulee yhtä ikimuistoinen kuin tästä syksystä. Yritän päivittää blogia vielä ensi viikolla vikan kerran kun olen lähdön tunnelmissa. Tässä kuitenkin loppuun kuvia viime viikoilta:

Tokyo!

Hei,

Reilu viikko sitten olin kolmen muun vaihtarin kanssa reissussa Tokiossa. Matka sinne oli aika ex-tempore, olin ajatellut että haluaisin käydä nyt syyslukukauden aikana matkustelemassa jossain Korean ulkopuolella ja kun eräs vaihtariystäväni sanoi, että he ovat menossa parin muun tyypin kanssa Tokioon ja kutsui minut mukaan, ajattelin että mikä ettei :) Yksi parhaimmista asioista täällä on, että koska meitä vaihtareita on sen verran paljon ja koska ollaan sen verran tiivis porukka, on helppo löytää seuraa matkusteluun.

Tokion matka kesti siis torstaista sunnuntaihin. Lennot maksoi yhteensä vähän reilun parisataa euroa ja vaikka lensimme ns. halpalentoyhtiöllä, oli Eastarjet kuitenkin halpalentoyhtiöksi varsin mukava. Ja lentomatka Tokioon Soulista ei muutenkaan ole niin pitkä, etteikö sitä jaksaisi huonomissakin puitteissa. Menolento lähti torstaina aamulla, mikä oli oikeestaan hyvä, sillä sitten meillä oli vielä koko torstai aikaa kiertää nähtävyyksiä. Ensin majoituimme hotelliimme ja sitten kiersimme ensin puistoja, kävimme Shinjuku-alueen kuuluisassa näköalatornissa ja söimme perinteistä japanilaista ruokaa.

Perjantaina kiersimme monia alueita ja teimme monia asioita, mm. kiersimme temppeleitä, kävimme kiertämässä Imperial Palacen ympäristössä, söimme illallista kuuluisalla Fishmarket-alueella (sen ole koskaan syönyt niin hyvää sushia!), kävimme ihmettelemässä Shibuya-alueen kuuluisaa risteystä ja alueen loputonta neonvalomerta sekä myöhemmin myös hieman juhlistimme iltaa.

Lauantaina sää ei enää suosinut meitä ja vietimmekin suuren osan päivästä sisällä. Silti söimme myöhäisen lounaan sekä kävimme kiertelemässä muutamalla alueella ja erityisesti mieleen jäi Akihabaran anime-alue. Sunnuntaina lentomme lähti melko aikaisin, joten emme kerenneet tekemään mitään enää sunnuntaina.

Ennen Tokioon menoa mietin, että millaisia eroja mahtaa kahden suuren aasialaisen metropolin, Soulin ja Tokion välillä olla. Suurin ero mielestäni oli hintataso, Tokio on ehkä kalleimpia kaupunkeja joissa olen koskaan käynyt. Soul sen sijaan on hintatasoltaan varsin kohtuullinen, ainakin monet asiat ovat Soulissa ja ylipäätään Koreassa halvempia kuin Suomessa. Soulin julkinen liikenne on mielestänu myös huomattavasti toimivampi kuin Tokion, Soulin metro on ehkä paras, jota olen koskaan käyttänyt. Tokion puolustukseksi täytyy sanoa, että mielestäni Tokio kaupunkina on hieman ilmeikkäämpi kuin Soul, sillä Tokiossa kaupunginosien väliset erot ovat välillä jopa epätodellisia, parin metropysäkin päässä saatta odottaa täysin toisenlainen maailma. Tämä varmaan johtuu siitä, että Tokio suurkaupunkina on vanhempi kuin Soul ja kehittynyt enemmän ajan mittaan. Vaikka pidin Tokiosta kovasti ja haluan ehdottomasti vierailla siellä uudelleen, mielestäni Soul on kuitenkin mukava paikka asua ja pidän tästä kaupungista ehdottomasti enemmän, ainakin näin ensivaikutelman jälkeen :) Tässä loppuun vielä himena kuvia, enjoy!

Omasta arjestani Koreassa

Heissan!

3,5 viikkoa jäljellä tätä lukukautta enää, hurjaa! Aika menee enemmän kuin nopeasti täällä ja tuntuu, kuin olisin lähtenyt Suomesta vasta eilen tänne Koreaan. Joka tapauksessa hieno syksy on ollut. Ajatukset alkavat olemaan jo haikeissa jäähyväisissä, sillä monta hyvää vaihtariystävääni lähtee kuukauden kuluttua pois. Uskon silti, että kevätlukukaudesta tulee yhtä ikimuistoinen kuin tästäkin sykystä.


Arki täällä sujuu varsin tavallisesti. Tajusin, että en ole kertonutkaan juuri arkisesta elämästä täällä Koreassa, mikä saattaisi olla varsin mielenkiintoista verrata sitä suomalaiseen arkeeni. Tällainen on arkipäiväni Koreassa: n. 7.30 kampean itseni vihdoin ylös sängystä loputtoman herätyskellon torkuttamisen jälkeen ja pikaisesti suoritan aamutoimeni, jonka jälkeen juoksen korean tunnille, joka kestää klo 8.00-10.45. Korean kielen tunnin jälkeen menen yleensä syömään muitten vaihtarien kanssa yliopistomme ruokalaan, mistä saa kohtuullisen edullisesti lounaan n.1,2-1,8 eurolla. Välillä sorrun jälkiruokavohveliin, sillä ruokalastamme saa oikein maittavia jätskivohveleita 60 sentillä.

Päivä jatkuu yleensä muilla luennoilla, jotka ovat minun kohdallani pitkiä luentoja, kestäen 2,5-3 tuntia. Luentojen välissä saatan kipaista hakemassa cappucino-kahvin tai vastaavan jostain yliopistomme kahvilasta estääkseni itseäni torkkumasta luennoilla. Iltapäivällä saatan monesti mennä pelaamaan jonkun vaihtarikaverini kanssa tennistä Ewhan tenniskentälle, joka sijaitsee aivan kampusalueen korkeimman kukkulan päällä. Jos en ole pelaamassa tennistä, minut voi löytää todennäköisesti opiskelemasta joistain kampusalueen ulkopuolella sijatisevista lukuisista kahviloista. Lempikahvilani löytyy ehkä kuitenkin Hongdaesta (boheemi kaupunginosa), sinnekkin tulee silloin tällöin mentyä opiskelemaan. Kahviloissa opiskeleminen on todella yleistä täällä, sekä paikallsiet että vaihtarit opiskelevat yleensä joko lukusaleissa kampusalueella tai kahviloissa.

Iltapäivällä/Illalla teen ehkä ensin korean kotitehtävät, jonka jälkeen menen yleensä ulos syömään vaihtarikaverieni kanssa. Halvimmillaan paikallisessa ravintolassa voi syödä kunnon aterian n. 3 eurolla, mutta erityisesti länsimaalainen ruoka on kalliimpaa. Esimerkiksi italialaisen ravintolan pastasta tai pitsasta saa pulittaa n. 6-10 euroa. Täytyy myöntää, että vaikka tykkäänkin korealaisesta ruuasta, en ole koskaan elämässäni syönyt yhtä paljon esimerkiksi intialaista ruokaa (kotikadullani on paras intilainen ravintola, jossa olen koskaan käynyt) ja italialaisissa ravintoloissa tulee myös käytyä yleensä useamman kerran viikossa. Täällä Soulissa onneksi hyvistä ravintoloista ei todellakaan ole pulaa!

Illallisen jälkeen saatamme mennä leffaan (leffalippu läheisessä Megaboxissa maksaa n. 6,5 euroa), katsoa leffaa yhdessä i-housen loungessa tai mennä katsomaan leffaa DVD-roomiin (sama periaate kuin elokuvan vuokraaminen Suomessa, paitsi että elokuvan valittua kyseinen filmi katsotaan pienehkössä huoneessa, jossa on sohvat ja iso telkkariscreen. Muita mahdollisia aktiviteetteja on mennä illallisen jälkeen istuskelemaan oluelle (yksi tuoppi kustantaa yleensä pari euroa, drinksut noin neljä euroa), kokkailla yhdessä tai kierrellä esimerkiksi Ewhan kampusalueen ulkopuolella sijaitsevia lukuisia pieniä kauppoja.

Viikonloppuisin ja vapaapäivinä yleensä tulee joko matkusteltua tai kierreltyä nähtävyyksiä tai keksiä muita aktiviteetteja ympäri Soulia. Ensi viikonloppuna on yhden vaihtarin synttärit, joten viikonloppu menee osittain siihen. Lisäksi saatan mennä katsomaan konserttia ensi viikonloppuna, sillä tarkoitus ei ole matkustella enää kolmena viimeisenä viikonloppuna Soulin ulkopuolelle. Pitäisi myös aloittaa pikkuhiljaa ostelemaan tuliaisia, joten voin hyvällä omatunnolla harrastaa hieman shoppailua ensi viikonloppuna :)

Arki täällä on kieltämättä hieman erilaista kuin Suomessa. Asioita, joita kaipaan Suomesta eniten on ehkä ruokaan liittyvät. Erityisesti ruisleipä ja lakritsijätski on sellaisia, joita todella kaipaan. Korealaiset eivät juurikaan syö leipää, joten ainoa saatavilla oleva leipä on juurikin sitä amerikkalaista vaaleaa höttöleipää. Lisäksi maustamaton jugurtti ja kunnon mysli, sekä todella kofeiinipitoinen kahvi eivät ole turhan yleisiä täällä. Hyvän pikakahvin löytäminen vaati todellla kunnollisen etsimisen... Kaipaan myös ruuanlaittoa todella paljon, sillä täällä on vaikeaa laittaa samanlaista ruokaa kuin Suomessa, sillä raaka-aineet ovat melko erilaisia. Lisäksi esimerkiksi tuoreet hedelmät ovat yllättäen todella kalliita verrattuna muuhun hintatasoon. Ruuan ostaminen kaupasta muutenkin tulee melko kalliiksi, joten yleensä halvempaa on mennä ulos syömään ravintolaan, kuin laittaa itse ruokaa kotona (jos ei halua tyytyä nuudeleihin, mutta niidenkin syönnillä on rajansa, trust me!).

Toki kaipaan myös perhettä ja ystäviä Suomessa, mutta ikävää helpottaa meidän vaihtariporukka, josta on tullut kuin toinen perhe mulle. Olen saanut niin paljon ihania uusia ystäviä ympäri maailmaa, että en olisi ikinä uskonutkaan sitä ennen vaihtoani. Myös korealaiset ystäväni ovat varsin ihania. Mutta näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa! Hyvää joulunodotusta sinne Suomeen! Täällä ei joulusta ole vielä tietoakaan, sillä jouluhössötys puuttuu täältä kokonaan, mikä tuntuu jotenkin kummalliselta, kun siihen Suomessa on niin tottunut. Joulusesonki kestää täällä kuulemma vain viikon ennen joulua. Tosin silloin olen jo Berliinissä, joten en pääse sitä valitettavasti kokemaan. Nyt kuitenkin kipitän espanjan kielen tunnille, adios!

Templestay ja muita tunnelmia

Hei!

Taas on pari viikkoa vierähtänyt edellisestä blogipäivityksestä. Kuluneet pari viikkoa on mennyt lähinnä opiskeluun ja normaalin arjen elämiseen. Tämän lukukauden loppukin alkaa jo uhkaavasti häämöttämään ja jo nyt on hieman haikea mieli sen suhteen, että monet ihanat uudet ystäväni palaavat kotimaihinsa kuukauden kuluttua. Onneksi itse sain kuitenkin toissaviikolla loistouutisia: sain jatkaa vaihtoani myös keväälle :) Olen niin onnellinen, että saan jäädä tänne. Erityisesti sen takia, että vaikka paljon on tullut nähtyä ja koettua, kasvaa nälkä syödessä ja tuntuu, että vielä on liian paljon näkemättä ja kokematta. 4 kuukautta on kuitenkin aika lyhyt aika päästä sisälle täysin toisenlaiseen kulttuuriin. Tässä välissä tulen kuitenkin viettämään joulua Suomeen ja tasan kuukauden päästä lennän ensin Berliiniin tapaamaan täältä hankittua ystävää. Olen innoissani jo siitäkin, sillä en ole ennen käynyt Berliinissä ja olen kuullut paljon kehuja kaupungista.

Kuitenkin takaisin itse elämään Soulissa. Opiskelun ja normaalin arjen ohella viime viikolla tuli vierailtua lyhtyfestivaalilla täällä Soulissa sekä viime viikonloppuna teimme parin muun vaihtarin kanssa templestayn buddhalaisessa temppelissä. Erityisesti templestaysta jäivät mieleen perinteiset buddhalaiset seremoniat sekä meditaatioharjoitukset. Tykkäsin myös itse Myogaksa-tempplistä, se oli kohtuullisen pieni, mutta sisältä silti valtavan kaunis. Parasta kuitenkin oli ehdottomasti meditointi, sillä välillä on oikein tervettä hiljentyä hetkeksi arjen kiireistä ja miettiä, mikä todella elämässä on tärkeää ja merkityksellistä. Luulen, että tulen tekemään templestayn uudestaan lähitulevaisuudessa, sillä sen verran askeettinen elämä kolahti vastapainona hektiselle vaihtarielämälle. Voin ehdottomasti suositella templestayta kaikille, se on todella antoisa ja mukava kokemus! T'ässä vielä loppuun hieman kuvia ensin lyhtyfestivaalilta ja sitten temppelivierailulta. Enjoy!

Opiskelusta ja kursseista

Hellou!

Nyt on mid-term kokeet ohi ja on taas aikaa hieman päivitellä blogia. Mid-term kokeet ovat siis kurssien puolivälissä järjestettävä tentti, joka yleensä vastaa n. kolmasosaa koko kurssin arvosanasta. Huomio siis, että yksi kurssi kestää yhden lukukauden. Lukukauden lopussa on meillä sitten toinen koe, joka on loppukoe (final exam). Tämän lisäksi kurssien arvosana muodustuu omasta aktiivisuudesta, kotitehtävien tekemisestä, mahdollisista esseistä ja esitelmistä sekä läsnäolosta.

Oma kalenterini koostuu neljästä kurssista, jotka yhteensä vastaavat 13 paikallista opintopistettä (mikä käsittääkseni sitten pitäisi vastata noin kaksinkertaista määrä suomalaisittain). Vaikka se kuulostaa vähältä, ovat yksittäiset kurssit sitäkin työläämpiä. Erityisesti 6 op korean kielen kurssi on erittäin haastava. Paljon kieliä opiskelleena voin sanoa, että korean kieli on ylivoimaisesti vaikein kieli, jota olen tähän mennessä opiskellut. En tosin ole opiskellut muita aasialaisia kieliä, joten en osaa verrata sitä esimerkiksi japanin tai kiinan kieleen haastavuudessa. Lisäksi maanantaista torstaihin klo 8.00-10.45 kestävät tunnit kiitettävästi takaavat jatkuvan väsymyksen aamuherätyksiä vihaaville ihmisille. Kaikesta huolimatta mielestäni korean kielen opiskelu on ollut mielenkiintoista ja toivon, että kurssin lopussa mielenkiinto palkittaisiin edes jonkinasteisilla puhetaidoilla, sillä toistaiseksi oma osaamiseni koreaksi kommunikointiin rajoittuu yksittäisiin sanoihin ja lauseisiin.

Muut kurssit, jotka otin ovat International Relations of North Korea with Other East Asian Countries ja E-Government and Administrative Information sekä Tennis. Tennis-kurssi on lähinnä hauskanpitoa ja tekniikan hiomista, vaikka siitäkin pitäisi saada jopa yksi opintopiste. Tennis-kurssilla osaamistaso ei päätä huimaa ja jos hiemankin on pidempään pelannut, voi kurssilla rauhassa keskittyä omaan tekniikkaan opettajan keskittyessä hiomaan korealaisten tyttöjen taitoja (jotka ovat tasoa ensimmäisen kerran mailan nähnyt kurssilla).

International Relations of North Korea on oikein mielenkiintoinen kurssi, olen oppinut kurssilla paljon Pohjois-Koreasta maana. Kurssin oppilaista suurin osa on vaihtareita, mistä ehkä johtuu että lähestulkoon kurssin ensimmäinen puolisko keskityttiin kokonaan Pohjois-Korean yhteiskunnan perusfaktoihin. Kurssin vaatimsutaso ei myöskään ole ihan älytön, ainakin mid-term tenttiin saimme koekysymykset etukäteen, jotta osaisimme valmistautua niihin. Muuten kurssilla mid-term ja lopputentin lisäksi joudumme kirjoittamaan esseen, tekemään esitelmän sekä lukemaan artikkeleita.

Vaikka Pohjois-Koreasta kertova kurssi onkin erittäin mielenkiintoinen, lempikurssini on ehdottomasti E-Government. Aiheena kurssi saattaa kuulostaa todella tylsältä, mutta itse olen ainakin ollut ihan fiiliksissä kurssin jokaisella luennolla, tästä iso kiitos professorillemme Hyeon-Suk Lyulle. Siinä vasta on mainio professori, joka osaa luennoida ajatuksia herättävällä tavalla. Myös tällä kurssilla vaatimuksena on läpäistä mid term ja lopputentti, tehdä esitelmä, kirjoittaa essee sekä lukea ja keskustella artikkeleista. E-Government kurssilla olen ainoa vaihtari, mikä minusta on ihan kivaa vaihtelua muille vaihtarien täyttämille kursseille.

Opiskeluintensiteetti verrattuna suomalaiseen (ja yleisemmin eurooppalaiseen) yliopistomaailmaan on aika päätä huimaava. Täällä opiskelijoiden mentaliteettina on opetella kaikki ulkoa, mikä useiden suhteen johtaa 24/7 kirjastossa istumiseen ja loputtomaan pänttäämiseen. Täällä yliopiston kirjasto sekä erilliset "reading room"-lukusalit ovat auki 24/7 ja erityisesti mid-term-kokeiden aikaan kaikki lukusalit olivat täynnä tyttöjä vuorokauden ajasta riippumatta. Erillinen asia sitten on, onko ulkoa opetteleminen loppujen lopuksi lainkaan tehokas opiskelumenetelmä...

Itse ainakin arvostan enemmän omaa kriittistä pohdintaa ja täällä useilla kursseilla sellaista ei välttämättä tunneta. Omat kurssini ovat kuitenkin onneksi poikkeus tähän sääntöön, minkä takia ehkä pidänkin niistä niin paljon. Kuitenkin täytyy sanoa, että olen suhteellisesti käyttänyt täällä opiskeluun per kurssi enemmän aikaa kuin Suomessa, sillä erityisesti korean kielen opiskelu on usein pelkkää pänttäämistä. Mid-term kokeiden aikaan itsekin saatoin opiskella helposti 8-10 tuntia päivässä, mitä en ehkä koskaan ole tehnyt Suomessa. Tämä kuitenkin johtuu ehkä enemmänkin siitä, että jätin muutaman kurssin opiskelun turhan viime tippaan  alkuaikojen kiireiden vuoksi. Nyt tarkoitus olisi skarpata loppulukukaudeksi ja opiskella hieman tasaisemmin (yeah right!). Opiskelun iloa kaikille myös sinne syksyiseen Suomeen!

Puolivälin fiiliksiä

Kuten lupasin, yritän päivittää blogiani hieman ahkerammin nyt. Viime blogissani mainitsinkin jo käyneeni Busanissa toissa viikonloppuna. Busan on Etelä-Korean toiseksi suurin kaupunki ja se sijaitsee aivan Korean eteläisellä rannikolla. Menimme Busaniin lähes samalla vaihtariporukalla kuin Jejullekin, minun lisäkseni Busaniin matkasivat saksalaiset Sarah, Anna, Dennis ja Bastian sekä ranskalainen Sebastian. Meillä oli jälleen kerran todella hauskaa yhdessä. Alunperin tarkoituksemme oli mennä katsomaan Busanin elokuvafestivaalia, mutta loppujen lopuksi emme nähneet yhtäkään elokuvaa, sillä olimme aina myöhässä lippujen suhteen. Kuitenkin hauskaa riitti, kiersimme joitakin nähtävyyksiä, shoppailimme sekä hengasimme Etelä-Korean kuuluisimmalla biitsillä. Lisäksi kiersimme ahkerasti Busanin yöelämää, jonka seurauksena kadotin lompakkoni. Vinkkinä kaikille tuleville vaihtareille, että älä koskaan säilytyä kaikkia kortteja samassa lompakossa, sillä kun kadottaa kaikki kortit kerralla, uusien saaminen toiselle puolelle maapalloa saattaa olla hieman hankalaa... Noh, tulipahan ylimääräistä jännitystä meidän Busanin reissuunkin ja kaikki meni lopulta hyvin, vaikka lompakko jäikin sille tielleen. Tässä kuvassa on itseni lisäksi Sarah, Dennis, Anna, minä ja Bastian.

Viime viikonloppuna kävimme muutaman -yllätys yllätys- saksalaisen kanssa DMZ:llä, joka on siis Etelä-Korean ja Pohjois-Korean välinen alue (demilitarized zone). Etelä-Korea ja Pohjois-Korea ovat vielä lailliselta kannalta katsottuna sodassa keskenään, vaikka eivät käytännössä harjoita sotimista. Sotatila on jatkunut vuodesta 1950, jolloin käytiin kolmivuotinen ja verinen Korean sota. Tapahtumat ajoittuivat kylmän sodan kiivaimpaan aikakauteen, jolloin Korean niemimaa oli Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välinen pelikenttä (myös kommunistinen Kiina sotkeutui Korean sotaan ansiokkaasti).

Ennen toista maailmansotaa koko Korean niemimaa oli Japanin miehittämä ja Japanin miehitysaika jätti syvät arvet korealaisiin, jotka edelleenkään eivät pahemmin tykkää japanilaisista. Toki nuorempien sukupuolvien suhtautuminen on hieman suvaitsevaisempi kuin vanhempien. Toisen maailmansodan jälkeen Koreaan jäi suuri valtatyhjiö, jota paikalliset johtajat suurvaltojen avustuksella pyrkivät täyttämään. Ideologiset kiistat johtivat kuitenkin sisällissotaan, joka jatkui kolme vuotta vuosina 1950-1953. Vuonna 1953 Korean niemimaa jaettiin kahtia sodan "loputtua". Edelleen säännöllisin väliajoin kuitenkin maiden välit kiristyvät (lähinnä Pohjois-Korean tempausten ansiosta) ja sodan uhka alueella on todellinen. Tämän huomaa myös DMZ:llä vieraillessa. Pienetkin väärinkäsitykset voivat aiheuttaa todellisen konfilktin alueella, jossa rauha on veitsenterällä. DMZ:llä vierailu oli ehdottomasti mielenkiintoinen, vaikkakin reissu kustansi lähes 100,000 wonia.

Tässä kuvassa voitte nähdä Joint Security Arealla sijaitsevia YK:n alaisuudessa olevia ns. "Blue Room"-rakennuksia, joissa käydään Etelä-Korean ja Pohjois-Korean välisiä neuvotteluja. Kuvassa olevat sotilaat ovat Etelä-Korean sotilaita, lukuunottamatta opastamme, joka on USA:n sotilas. Yhdysvaltojen sotilaallinen läsnäolo on edelleen huomattava Etelä-Koreassa, vaikka kaikki paikalliset eivät todellakaan arvosta Yhdysvaltoja aina hirvittävän korkealle.

Tässä kuvassa voitte nähdä raja-aluetta, joka on miinoitettu.

Vierailimme JSA:n lisäksi yhdessä neljästä tunnelista, jotka Pohjois-Korea on kaivanut Etelä-Korean puolelle Korean sodan päättymisen jälkeen. Pohjois-Korean taktiikkana on siis ollut kaivaa maanalaisia tunneleita kohti Etelä-Korean pääakaupunkia Soulia ja valloittaa täten Etelä-Korean kiistaton hallinnollinen ja taloudellinen keskus. Soulista DMZ:lle on muuten matkaa n. 60 km, joten tunnelin rakentaminen ei ole mikään mahdottomuus, vaikka vaatiikin aikaa. Kuitenkin Etelä-Korea löysi tunnelit ennen kuin Pohjois-Korea pääsi rakentamaan niitä kovin pitkälle. Arviolta silti tunneleita on vielä enemmän kuin neljä, mutta kaikkia ei ole vielä vain löydetty. Viimeisin tunneli löydettiin vuonna 1990.

DMZ:n lisäksi viime viikonloppuna kävin ensimmäistä kertaa elokuvissa täällä. Elokuva oli englanninkielinen, tosin loogisesti korean tekstityksellä. Elokuva itsessään ei ollut mikään erikoinen "The three musketeers", mutta elokuvissa käyminen oli pitkästä aikaa kivaa. Elokuvissa käyminen ei ole mitenkään erityisen halpaa, sunnuntai-illan lippu kustansi euroiksi muutettuna n. 6 euroa. joten aika eurooppalaista tasoa sekin. Sunnuntai sen sijaan oli huomattavasti mielenkiintoisempi, kävimme samalla porukalla, jolla olimme DMZ:llä, katsomassa raveja. En ole koskaan Suomessa käynyt katsomassa raveja, mutta täällä ainakin se oli todella hauskaa. Yllätin itse itseni veikkaamasta ja jännittämästä hevosten puolesta. Tässä vielä loppuun kuvia raveista. Vaikka onkin tullut tehtyä myös paljon muuta kuin opiskeltua, viime viikko ja tämä viikko ovat olleet todella uuvuttavia, sillä ensi viikolla meillä on tulossa mid-term kokeet ja olen opiskellut paljon niitä varten. Seuraavaan blogiin kirjoitan enemmän sitten kursseista, mid-term-kokeista ja opiskelusta. Adios!

Arjen hulinaa

Pahoittelut, etten ole kerennyt päivittämään blogia aikoihin, mutta viime viikkoina on ollut hurjan paljon ohjelmaa ja kaikki vähäinen vapaa-aika on mennyt sitten opiskeluun tai matkusteluun. Kuten viime blogissani kirjoitin, muutin syyskuussa uuteen asuntoon, pois Hanwoorin asuntolasta pieneen yksityisen henkilön pitämään asuntolaan. Tässä samassa asuntolassa asuu n. 20 tyttöä kahdessa eri kerroksessa ja yksi kerros (n. 10 ihmistä) jakaa kylpyhuoneen ja keittiön. Uusi huoneeni on todella pieni, mutta eipä huoneessa tule juurikaan vietettyä aikaa muuta kuin nukkumalla, joten siinä mielesää huoneen koko ei haittaa. Kuukaudessa maksan 290,000 wonia tästä huoneesta mikä tekee n. 180 euroa. Suomen asuntoon verrattuna kohtuullisen halpaa. Lisäksi vanha nainen, joka pitää tätä asuntolaa, on erittäin mukava (ei tosin osaa englantia) ja hyvällä tuurilla hän saattaa laittaa sinulle aamupalaa tai illallista ihan hyvää hyvyytään.

Hanwoorin asuntolasta olenkin jo maininnut muutamaan otteeseen. Toivon todella, että seuraavat vaihtarit pääsevät asumaan muualle kuin sinne (tänne ollaan parhaillaan rakentamassa uutta suurempaa asuntolaa vaihtareille), sillä Hanwoorin asuntolan todella tiukat säännöt tekevät vaihtarin elämästä erittäin hankalaa ja tylsää, ainakin jos haluaa tehdä muutakin kuin istua kotona ja opiskella. Itse totesin jokapäiväiset kotiintuloajat ja sääntöjen joustamattomuuden erittäin vaikeaksi asiaksi, sillä haluan myös matkustella ja nauttia elämästäni täällä. Nyt kun asun "off-campus"-asuntolassa, olen paljon tyytyväisempi elämääni, kun saan mennä ja tulla miten huvittaa. Tässä vielä kuva uuden asuntolan huoneestani:

Jejun jälkeen olen tehnyt lukuisia asioita, käytiin mm. n 20 ihmisen vaihtariporukalla katsomassa FC Seoulin jalkapallo-ottelua. Ottelu oli itse asiassa ensimmäinen suurempi futismatsi, jota olen koskaan käynyt katsomassa. Tunnelma erityisesti faniaitiossa oli oikein mainio.

Lisäksi kävimme suomalaisten Eliisan ja Sallamaarin sekä kanadalaisen Stpehanien kanssa Hongdaen alueella (Hongdae on ihana hieman boheemi kaupunginosa, jossa sijaitsee yliopisto sekä paljon kivoja kahviloita, ravintoloita, kauppoja ja baareja) kissakahvilassa. Kissat olivat ihania!

Muutama viikko sitten olimnme paikallisten tutoreidemme "Peace buddy" järjestämällä matkalla maaseudulle. Lähdimme aamulla Ewhan yliopistolta bussilla pienelle maatilalle, jossa päivän ohjelmana oli poimia päärynöitä, istuttaa oma kasvi (jonka sai mukaan myöhemmin), tehdä eräänlaisia pannukakkuja riisimassasta ja kukista sekä teimme omenahilloa pannukakkujen seuraksi. Matka maaseudulle oli oikein mukavaa vaihtelua Soulin kaupungin hulinaan ja maaseudun maisemat ja ilma tuntui myös oikein virkistävältä. Tässä kuvassa ovat tanskalaiset Marthe Eliise, Karoline, saksalainen Anna, minä, suomalainen Ilona sekä korealainen oma peace buddyni HaYoon. Alempana on kuva tekemistämämme pannukakuista.

Lisäksi teimme toissaviikolla benji-hypyn kahdeksan muun vaihtarin kanssa. Teimme hypyn Yul-Dong puiston alueella sijaitsevasta tornista. Paikka oli oikein kaunis ja sää suosi meitä; aurinko paistoi mukavasti kokopäivän ajan. Benji-hyppy oli kyllä huima kokemus, tykkäsin kovasti siitä ja haluan ehdottomasti tehdä sen uudelleen, tosin seuraavan kerran korkeammalta! Adrenallinivirta kehossa hypyny jälkeen on niin valtava, että olo on superonnellinen. Tuntemuksia hypyn jälkeen on vaikea kuvailla, mutta ehdottomasti voin suositella hypyn tekemistä kaikille! Täällä benji-hypyn tekeminen on sitäpaitsi halpaa, mun hyppy kustansi 25,000 wonia eli alle 20 euroa. Eli siis ei mitään käytännössä =) Tässä muutamia kuva minusta hyppypaikalla ennen hyppyä.

 Benji-hypyn jälkeen olen opiskellut paljon sekä viime viikonloppuna olimme vaihtariporukalla käymässä Busanissa, mutta koska tässä yhdessä blogissa on jo niin paljon asiaa, kerron Busanista ja opintojen sujumisesta tarkemmin ensi viikolla. Siihen asti, adios!

Jeju-do

Hellou taas, yli viikon tauon jälkeen. Viimeisin viikko on ollut todella kiireinen. On ollut opiskelua, biletystä, lomailua sekä muutto uuteen asuntoon/huoneeseen. Ajattelin tähän blogiin hehkuttaa hieman Etelä-Korean eteläpuolella sijaitsevaa osittain autonomista (vrt.Ahvenanmaa) Jejun saarta. Päätimme puolitoista viikkoa sitten pienellä vaihtariporukalla, että lähtisimme viikonloppuna korealaisten suosimalle saarelle lomalle ja loppujen lopuksi matkaseurue koostui neljästä saksalaisesta, yhdestä ruotsalaisesta sekä allekirjoittaneesta. Lensimme perjantaina iltapäivästä Soulin Gimpon lentokentältä Jejulle. Matka taittui kohtuullisen vaivattomasti noin tunnissa ja menopaluu-lippu kustansi noin 80 euroa.

Jejun saarella kävimme perjantaina katselemassa vesiputouksia saaren eteläosassa, jossa myös hostellimme Jeju Hiking Inn sijaitsi. Etukäteisvaroitteluista huolimatta hostelli oli siisti ja erittäin kohtuuhintainen, sekä hostellin työntekijät olivat erittäin ystävällisiä. Lisäksi perjantaina söimme hostellin lähellä sijaitsevassa ravintolassa korealaista barbequeta, josta on tullut ehkä suosikkiruokani täällä. Barbequen voi koostaa lähestulkoon mistä tahansa lihasta/kalasta ja grilliruoka kypsennetään itse pöydässä seurueen mieltymyksiä vastaavaksi. Kun liha/muu vastaava on valmis, kasataan liha, riisi, kimchi ja muut haluamasi lisukkeet sekä kastikkeet salaatinlehden sisälle ja syödään yhtenä kokonaisena suupalana. Erittäin hyvää!

Lauantaina lähdimme saaren länsiosaan porukalla, sillä kuulimme että siellä olisi yksi Jejun parhaista rannoista. Huhut osoittautuivat oikeaksi, sillä täytyy sanoa että biitsi oli upea. Tässä kuva ihanasta rantamaisemasta.

Biitsi oli siis tosiaan upea. Kannattaa kuitenkin varoa myös Etelä-Koreassa aurinkoa, sillä saimme todeta jo muutaman tunnin biitsillä löhöämisen jälkeen, että aurinko oli polttanut meidät. Itse en palanut pahasti juuri mistään, mutta ruotsalainen tyttö sai pahan allergisen reaktion jopa auringosta. Joten muistakaa suojakertoimet! Sunnuntaina menimme vaeltamaan yhden vaihtarin kanssa saaren (ja Etelä-Korean) korkeimmalle vuorelle, mountain Hallalle. Näkymät vuoren huipulta olivat uskomattoman upeat. Olen ehdottomasti ihastunut patikoimiseen täällä Koreassa.

Maanantaina vielä hieman edellisen päivän patikoinnista väsyneenä päätimme mennä kylpylään vielä ennen iltalentoamme. Kylpylän hemmottelu tuli todella tarpeeseen väsyneille jaloille. Täällä Koreassa kylpylät ovat ehdottomasti käymisen arvoisia paikkoja myös, yksi kylpyläreissu paremmassakin kylpylässä kustantaa n. 8000-10000 wonia eli n. 5-8 euroa.  Kaiken kaikkiaan Jejun saari on paikka, jota Koreassa ollessa ei kannata jättää väliin. Jos voisin suositella matkustamista vain yhteen kohteeseen täällä, olisi se ehdottomasti Jeju.

Nyt on kuitenkin karu paluu opiskelijan arkeen koittanut ja viime päivät on ollut opiskelua ja muuttohommia täynnä. Kunhan kotiudun uuteen asuntolaani, kirjoitan seuraavan blogin sitten asumisjärjestelyistä täällä Koreassa. Palataan!

Happy Chuseok!

Noniin, nyt on viiden päivän miniloma lusittu ja huomenna alkaisi taas paluu normaaliin opiskeluarkeen. Ainakin muutaman päivän ajaksi, sillä lähden viikonloppuna Jejun saarelle. Jos joku ei tiedä missä Jeju on, se on Korean eteläpuolella sijaitseva saari, joka on suosittu lomailukohde. Kuulemma tosi kaunis paikka, oon jo innoissani tulevasta viikonlopusta. Lähdemme sinne kuuden hengen porukalla: minä, yksi ruotsalainen tyttö sekä pari saksalaista tyttöä ja poikaa. Siitä tulee varmasti hauskaa!

Mutta kuten otsikkokin kertoo, täällä Koreassa vietettiin paikallista kiitospäivää muutaman päivän ajan ja yhdistettynä viikonloppuun, se tarkoitti viiden päivän vapaata. Korealaiset viettävät kiitospäiväänsä lähes poikkeuksetta perheidensä kanssa ja suurin osa kaupoista ja ravintoloista oli kiitospäivien ajan suljettuna. Mutta onneksi meillä vaihtareilla riitti tekemistä senkin edestä, kun kerrankin oli vapaa-aikaa, käytimme sen hyödyksi kiertelemällä erilaisia nähtävyyksiä täällä Soulissa. Nähtävyyksien saldoksi tuli pari temppeliä ja niiden puutarhoja, Bukchon Hanok Village (perinteisistä korealaisista taloista koostuva minikylä kaupungin sisällä), Insa-dong -markkina-alue, patikointia läheisellä kansallispuistoalueella Umyeonsan-vuorelle sekä päiväkävelyä paikallisella muurilla (The Fortress Wall). Täytyy sanoa, että olen ehdottomasti ihastunut patikointiin täällä. Se on paitsi hyvää kuntoilua, myös maisemat ovat hienoja ja hyvässä seurassa suuremmallekkaan vuorelle kiipeäminen ei tunnu niin pahalta. Tässä hieman kuvia viikonlopun nähtävyyskierroksista: