Omasta arjestani Koreassa

Heissan!

3,5 viikkoa jäljellä tätä lukukautta enää, hurjaa! Aika menee enemmän kuin nopeasti täällä ja tuntuu, kuin olisin lähtenyt Suomesta vasta eilen tänne Koreaan. Joka tapauksessa hieno syksy on ollut. Ajatukset alkavat olemaan jo haikeissa jäähyväisissä, sillä monta hyvää vaihtariystävääni lähtee kuukauden kuluttua pois. Uskon silti, että kevätlukukaudesta tulee yhtä ikimuistoinen kuin tästäkin sykystä.


Arki täällä sujuu varsin tavallisesti. Tajusin, että en ole kertonutkaan juuri arkisesta elämästä täällä Koreassa, mikä saattaisi olla varsin mielenkiintoista verrata sitä suomalaiseen arkeeni. Tällainen on arkipäiväni Koreassa: n. 7.30 kampean itseni vihdoin ylös sängystä loputtoman herätyskellon torkuttamisen jälkeen ja pikaisesti suoritan aamutoimeni, jonka jälkeen juoksen korean tunnille, joka kestää klo 8.00-10.45. Korean kielen tunnin jälkeen menen yleensä syömään muitten vaihtarien kanssa yliopistomme ruokalaan, mistä saa kohtuullisen edullisesti lounaan n.1,2-1,8 eurolla. Välillä sorrun jälkiruokavohveliin, sillä ruokalastamme saa oikein maittavia jätskivohveleita 60 sentillä.

Päivä jatkuu yleensä muilla luennoilla, jotka ovat minun kohdallani pitkiä luentoja, kestäen 2,5-3 tuntia. Luentojen välissä saatan kipaista hakemassa cappucino-kahvin tai vastaavan jostain yliopistomme kahvilasta estääkseni itseäni torkkumasta luennoilla. Iltapäivällä saatan monesti mennä pelaamaan jonkun vaihtarikaverini kanssa tennistä Ewhan tenniskentälle, joka sijaitsee aivan kampusalueen korkeimman kukkulan päällä. Jos en ole pelaamassa tennistä, minut voi löytää todennäköisesti opiskelemasta joistain kampusalueen ulkopuolella sijatisevista lukuisista kahviloista. Lempikahvilani löytyy ehkä kuitenkin Hongdaesta (boheemi kaupunginosa), sinnekkin tulee silloin tällöin mentyä opiskelemaan. Kahviloissa opiskeleminen on todella yleistä täällä, sekä paikallsiet että vaihtarit opiskelevat yleensä joko lukusaleissa kampusalueella tai kahviloissa.

Iltapäivällä/Illalla teen ehkä ensin korean kotitehtävät, jonka jälkeen menen yleensä ulos syömään vaihtarikaverieni kanssa. Halvimmillaan paikallisessa ravintolassa voi syödä kunnon aterian n. 3 eurolla, mutta erityisesti länsimaalainen ruoka on kalliimpaa. Esimerkiksi italialaisen ravintolan pastasta tai pitsasta saa pulittaa n. 6-10 euroa. Täytyy myöntää, että vaikka tykkäänkin korealaisesta ruuasta, en ole koskaan elämässäni syönyt yhtä paljon esimerkiksi intialaista ruokaa (kotikadullani on paras intilainen ravintola, jossa olen koskaan käynyt) ja italialaisissa ravintoloissa tulee myös käytyä yleensä useamman kerran viikossa. Täällä Soulissa onneksi hyvistä ravintoloista ei todellakaan ole pulaa!

Illallisen jälkeen saatamme mennä leffaan (leffalippu läheisessä Megaboxissa maksaa n. 6,5 euroa), katsoa leffaa yhdessä i-housen loungessa tai mennä katsomaan leffaa DVD-roomiin (sama periaate kuin elokuvan vuokraaminen Suomessa, paitsi että elokuvan valittua kyseinen filmi katsotaan pienehkössä huoneessa, jossa on sohvat ja iso telkkariscreen. Muita mahdollisia aktiviteetteja on mennä illallisen jälkeen istuskelemaan oluelle (yksi tuoppi kustantaa yleensä pari euroa, drinksut noin neljä euroa), kokkailla yhdessä tai kierrellä esimerkiksi Ewhan kampusalueen ulkopuolella sijaitsevia lukuisia pieniä kauppoja.

Viikonloppuisin ja vapaapäivinä yleensä tulee joko matkusteltua tai kierreltyä nähtävyyksiä tai keksiä muita aktiviteetteja ympäri Soulia. Ensi viikonloppuna on yhden vaihtarin synttärit, joten viikonloppu menee osittain siihen. Lisäksi saatan mennä katsomaan konserttia ensi viikonloppuna, sillä tarkoitus ei ole matkustella enää kolmena viimeisenä viikonloppuna Soulin ulkopuolelle. Pitäisi myös aloittaa pikkuhiljaa ostelemaan tuliaisia, joten voin hyvällä omatunnolla harrastaa hieman shoppailua ensi viikonloppuna :)

Arki täällä on kieltämättä hieman erilaista kuin Suomessa. Asioita, joita kaipaan Suomesta eniten on ehkä ruokaan liittyvät. Erityisesti ruisleipä ja lakritsijätski on sellaisia, joita todella kaipaan. Korealaiset eivät juurikaan syö leipää, joten ainoa saatavilla oleva leipä on juurikin sitä amerikkalaista vaaleaa höttöleipää. Lisäksi maustamaton jugurtti ja kunnon mysli, sekä todella kofeiinipitoinen kahvi eivät ole turhan yleisiä täällä. Hyvän pikakahvin löytäminen vaati todellla kunnollisen etsimisen... Kaipaan myös ruuanlaittoa todella paljon, sillä täällä on vaikeaa laittaa samanlaista ruokaa kuin Suomessa, sillä raaka-aineet ovat melko erilaisia. Lisäksi esimerkiksi tuoreet hedelmät ovat yllättäen todella kalliita verrattuna muuhun hintatasoon. Ruuan ostaminen kaupasta muutenkin tulee melko kalliiksi, joten yleensä halvempaa on mennä ulos syömään ravintolaan, kuin laittaa itse ruokaa kotona (jos ei halua tyytyä nuudeleihin, mutta niidenkin syönnillä on rajansa, trust me!).

Toki kaipaan myös perhettä ja ystäviä Suomessa, mutta ikävää helpottaa meidän vaihtariporukka, josta on tullut kuin toinen perhe mulle. Olen saanut niin paljon ihania uusia ystäviä ympäri maailmaa, että en olisi ikinä uskonutkaan sitä ennen vaihtoani. Myös korealaiset ystäväni ovat varsin ihania. Mutta näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa! Hyvää joulunodotusta sinne Suomeen! Täällä ei joulusta ole vielä tietoakaan, sillä jouluhössötys puuttuu täältä kokonaan, mikä tuntuu jotenkin kummalliselta, kun siihen Suomessa on niin tottunut. Joulusesonki kestää täällä kuulemma vain viikon ennen joulua. Tosin silloin olen jo Berliinissä, joten en pääse sitä valitettavasti kokemaan. Nyt kuitenkin kipitän espanjan kielen tunnille, adios!