Vaihtovuosi avartaa

Viimeisiä päiviä toukokuusta viedään ja Suomeen paluu lähenee kovaa vauhtia. Onneksi tekemistä riittää, niin ei tarvitse liikaa murehtia Suomeen paluuta. Välillä mieleen kuitenkiin hiipii kysymys; miten tästä eteenpäin? Onneksi kävin joululomalla jo Suomessa ja huomasin että juuri mikään ei ollut muuttunut; perhe ja ystävät ovat edelleen siellä ja mitään mullistavaa ei poissaoloni aikana ole tapahtunut. Mutta se ulkoisista tekijöistä, suurin muutos on varmasti tapahtunut itsessäni tämän kuluneen lukuvuoden aikana.

Ehdottomasti vaihtoon lähtö on paras kokemus, jonka olen tähän mennessä elänyt. On edes vaikea verrata fiiliksiä vuoden takaiseen, näkemystä ja kokemusta on tullut liikaa, jotta sitä voisi edes sanoin kuvailla. Vuosi sitten en ollut koskaan käynyt edes Aasiassa, nyt on tullut käytyä seitsemässä Aasian maassa. Vuosi sitten en osannut syödä syömäpuikoilla, nyt syöminen haarukalla ja veitsellä tuntuu vieraalta. Vuosi sitten ystäväni koostuivat  vain suomalaisista, nyt minulla on ystäviä ympäri maailmaa. Vuosi sitten olin valmistunut kandiksi ja podin identiteettikriisiä opintojeni suhteen, nyt palaan Suomeen huomattavasti motivoituneempana ja toivottavasti pian maisterin paperit kourassa hienojen opintokokemusten jälkeen. Vuosi sitten koin olevani hukassa enemmän tai vähemmän tulevaisuuteni suhteen, mutta nyt palaan luottavaisempana, itsenäisempänä ja viisaampana Suomeen. Osaan paljon paremmin ottaa perspektiiviä moniin asioihin - ja osaan myös arvostaa monia itsestäänselvyyksinä pitämiäni asioita huomattavasti enemmän.

Olen toki oppinut lukemattoman määrän asioita Koreasta, kuten vähän kieltä, jonkin verran historiaa ja politiikkaa ja paljon korealaisesta kulttuurista. Silti koen, että arvokkaimmat muutokset vaihtovuoden aikana ovat tapahtuneet pääni sisällä. Fiilistä on vaikea kuvailla, mutta se on jotain, minkä varmaan käsittää varmaan paremmin jo Suomeen palattua. Kaiken kaikkiaan vaihtovuoteeni on mahtunut tuhansia uusia kokemuksia, satoja uusia tuttavuuksia ja kymmeniä uusia ystäviä. Olen kiitollinen jokaisesta täällä viettämistäni hetkestä ja erityisesti kaikista ihanista ihmisitä, joita olen matkani varrella tavannut. "Matkailu avartaa" on siis klisee hyvästä syystä ;)

Tässä vielä loppuun hieman kuvia viime viikonlopun reissustamme Soulin lähistöllä sijaitsevaan suureen huvipuistoon, Everlandiin. Teimme reissun kahden itävaltalaisen, kahden saksalaisen ja yhden japanilaisen vaihtarin kanssa. Jos tulevat vaihtarit lukevat tätä, voin lämpimästi suositella Everlandia, se on kaiken rahan arvoinen! Everlandia lukuunottamatta aika onkin mennyt lähinnä final papereita kirjoittaessa ja muuten vaan hengaillessa, joten enempää reissupäivityksiä ei ole tarjolla, mutta nauttikaa näistä kuvista!

Plussia ja miinuksia

Pian tulee vuosi vaihtarina täyteen, joten ajattelin kirjoitella blogin plussista ja miinuksista täällä Etelä-Koreassa:

+Ystävälliset ja avuliaat ihmiset, ulkomaalaisena on todella helppoa olla Koreassa
+Erittäin toimiva ja halpa julkinen liikenne (erityisesti metro on paras jota olen koskaan käyttänyt)
+Soul on pääkaupunkina erittäin moderni ja monipuolinen, nähtävää riittää koko elämän ajaksi
+Kulttuuri on kiehtova sekoitus vanhaa ja uutta
+Soulin lukemattomat ravintolat, joissa rahoilleen yleensä saa todellakin vastinetta
+Soulin lukemattomat kahvilat, jotka on niin viihtyisiä, että niihin voisi helposti jäädä asumaan
+Korealainen ruoka <3
+Korean luonto on yllättävän kaunis ja tekemistä riittää adrenaliinipupuille benji-hypyistä koskenlaskuun
+Hintataso on kehittyneeksi kaupungiksi vielä melko kohtuullinen
+Langaton netti löytyy melkeinpä kaikkialta
+Englannilla tulee toimeen mainiosti
+Yliopiston kurssitarjonta on laaja ja monipuolinen
+Paljon hyviä professoreita
+Kampusalueisiin panostetaan paljon enemmän kuin Suomessa, viihtyvyys on ihan toista luokkaa
+Isoksi kaupungiksi Soul on todella siisti
+Soulista pääsee metrolla mihin vain, variaatiota löytyy lentokentästä vaeltamispaikkoihin
+Soul on turvallisin kaupunki, jossa olen koskaan ollut
+Hongdaen kaupunkialue, josta löytyy paljon ihania boheemeja pikkukauppoja, kahviloita, katutaidetta jne
+Jejun saari on erittäin hieno lomakohde
+Kun alkaa pää hajoamaan kiireiseen kaupunkielämään, aina löytyy kulman takaa rentouttavia kylpylöitä tai jos haluaa pidemmän breikin, netistä voi helposti varata itselleen vaikka viikonlopuksi templestayn buddhalaisessa temppelissä
+Korealaiset myös taitavat hauskanpidon ja baareja löytyy joka lähtöön, klubbailun ystäville ei varmasti tule tylsää Koreassa

-Hullu opiskelukulttuuri, nuorten korkeat itsemurha-tilastot ei paljon ihmetytä kun seuraa vierestä monien korealaisten kavereideni opiskelutahtia
-Yliopisto-opiskelijoita kohdellaan joskus kuin lukiolaisia, tunneilla pitää aina olla läsnä eikä akateemisesta vapaudesta ole tietoakaan
-Ihmiset matelevat kävellessään joka paikassa ja ahtaat kadut ovat tukkoisia sen takia(niin ärsyttävää varsinkin jos sinulla on kiire jonnekkin)
- Hedelmät ja vihannekset on suhteessa muihin ruokiin tosi kalliita
- Soulissa voisi olla enemmän puistoja ja viheralueita
- Hyvät urheilupaikat voivat olla yllättävänkin kaukana, esim. lenkkipolkuja ei löydy ainakaan meidän kampuksen lähistöltä
- Korean kieli on kieltämättä haastava (mutta kyllä senkin pystyy oppimaan)
- KAIKKI on yksittäispakattua, esim. pakettien sisällä monesti tuotteet on pakattu vielä uudestaan omiin pusseihinsa, mitä luonnon tuhlausta! :(
-Vielä yllättävänkin konservatiivinen ja patriarkaalinen yhteiskunta, jossa naisten tasa-arvo on vielä vaiheessa
-Korea on kauneusleikkausten luvattu maa (itse en pahemmin kyseisestä toiminnasta perusta)
-Teknologisoituminen menee joskus hieman överiksi, ihmiset välillä tuntuvat kommunikoivan enemmän netin välityksellä kuin kasvotusten

Kesä on täällä!

Kuten otsikkokin kertoo, kesä on vihdoin saapunut Koreaan ja on tätä odotettukin!

Mid-termit on nyt siis ohi ja ne meni ihan kiitettävästi. Nyt on ollut hieman vapaa-aikaa sitten enemmän ja on ollut aikaa rentoutua ja vähän reissailla. Graduate-tason kursseilla on pääasiallisesti viikko vapaata yleensä mid-termien jälkeen, joten itsellänikin oli taukoa luennoista yhtä lukuunottamatta. Mid-termien jälkeen reilu viikko sitten olimme kolmen päivän reissulla Seoraksanin kansallispuistossa sekä sen lähellä olevassa Sokchon kaupungissa. Viikonloppu sujui mukavasti vaeltaen, seafoodia syöden ja hot spring-kylpylässä kelluen. Teki oikein hyvää rentoutua koerupeaman jälkeen ja päästä Soulin hulinasta vähän luonnon keskelle. Seoraksan on siis Korean kolmanneksi korkein vuori ja sitä ympäröivää kansallispuisto on suosituin vaelluskohde korealaisten keskuudessa. Maisemat ovatkin melko hulppeat ja keväiset cherry blossomit vielä kukoistivat meidän reissullamme, joten ei ollut maisemissa valittamista!

Viime viikko, grad-opiskelijoiden lomaviikko, sujui vähän kaksijakoisissa tunnelmissa. Ensin olin mahataudissa muutaman päivän mutta viikonloppuna olo oli jo parempi ja käytiin vaihtariporukalla vaeltamassa Bukhansanilla (kansallispuisto Soulin läheisyydessä), yhtenä päivänä käytiin kattomassa futismatsia ja eilen tuli tehtyä päiväreissu Incheonin biitseille. Incheonista (kyllä, sama mesta missä lentokenttä sijaitsee) löytyy yllättävänkin hyviä biitsejä, joissa on kiva lekoitella merituulen puhallellessa. Lentokoneiden melu ei häiritse ollenkaan, sillä jostain syystä äänet eivät yletä rannoille asti. Korealaisesta biitsikulttuurista muuten sen verran, että täällä ei bikineitä tunneta.  Ihmiset eivät siis mene rannoille koskaan uimapuku päällä, vaan heillä on päällä normaalit vaatteet. Korealaiset ovat erittäin hysteerisiä muutenkin auringon suhteen, ruskettumista vältetään kaikin keinoin ja kesällä sateenvarjoja kannetaan mukana ei sateen varalta vaan auringonpaahteelta suojautuen. Biitsipäivä tarkoittaa yleensä piknikiä rannalla, eikä länsimaalaista auringonpalvontaa näe rannoilla muutakuin länkkäreiden harjoittamana.

Lääkäreistä muuten sen verran, että kahden lukukauden kokemuksen jälkeen täällä on tullut muutaman kerran käytyä jo health centerissä itse ja lisäksi kavereilta kuulee paljon kokemuksia. Ewhan yliopiston oma health center on ihan asiallinen paikka, vaikka siellä ei juurikaan mitään operointeja suoriteta vaan enemmänkin pikaisia tarkastuksia ja lääkkeitä flunssaan tms. voi saada. Vakavammat tapaukset ohjataan sitten isompiin sairaaloihin. Yliopiston lääkärillä käyminen on kuitenkin ilmaista ja lääkkeetkin on ilmaisia, mikä on sinänsä ihan plussaa. Aina ei voi tosin olla täysin vakuuttunut siitä, kannattaako lääkkeitä syödä, sillä lähes poikkeuksetta saat vaivaan kuin vaivaan antibiootit "ihan vaan kaiken varalta". Burana-mentaliteetti vaihtuu täällä siis antibiootti-mentaliteettiin. Kun saat käteesi pussin, missä on neljää eri muotoista ja väristä pilleriä, ja diagnoosi kuuluu että "kokeillaan auttaako nämä", niin voit ehkä kyseenalaistaa hieman diagnoosien pätevyyttä. Onneksi itselläni on kuitenkin mennyt kaikki hyvin eikä pieniä vaivoja lukuunottamatta mitään suurempaa ole tullut, ettei ole tarvinnut koskaan käydä health centeriä pidemmällä. Ihan positiivisa kokemuksia itsellä on ollut siis korealaisesta terveydenhuollosta.

Tässä vielä loppuun kuvia Seoraksanin kansallispuistosta sekä viikonlopun reissuilta Bukhansanille sekä biitsireissulta Incheoniin. Enjoy ja hyvää kesänalkua Suomeenkin! Täällä on ollut jo about kaks viikkoa +25, Suomessa ei kuulemma vielä ihan niin lämmin taida olla ;)

Seoraksan, kuvaa hotellin ikkunasta

Cherry Blossoms @ Seoraksan

Ulsan Bawi -hike sveitsiläisen Annan kanssa

Sokchon kaupungista matkaseuruettamme

Bukhansan-hike

Bukhansan-hike varsin kansainvälisellä porukalla; saksalainen poika, japanilainen tyttö, kanadalainen tyttö, minä suomalaisena ja itävaltalainen poika

Yksi Incheonin kauniista rannoista

Biitsillä sveitsiläisen Lean kanssa