Loving Seoul!

On kulunut viikko nyt täällä Soulin metropolissa ja kaikki on toistaiseksi mennyt hienosti. Ainut asia mikä tökkii, on asuntolani, mutta siihenkin oikeastaan tottuu. Asuntolassamme on siis tosiaan kotiintuloajat viikolla klo 23 ja viikonloppuna klo 24, mutta onneksi voimme olla pois asuntolasta jos täytämme pienen lapun ja kerromme mihin olemme menossa ja miksi olemme pois. Vaihtareille kelpuutetaan oikeastaan kaikki syyt olla pois, mutta ymmärtääkseni paikallisille opiskelijoille asuntolan säännöt ovat tiukempia. Käy kyllä sääliksi heitä! Onneksi minulla on kämppiksenä oikein mukava korealainen tyttö, joka ei ole turha nipottaja. Tulemme oikein hyvin toimeen ja hän lupasi auttaa minua korean kielen opiskelun kanssa ja itse lupasin vastavuoroisesti auttaa häntä englannin opiskelussa.

Tänään myös alkoi virallisesti korean kielen tunnit. Ekat tunnit olivat mielenkiintoisia, vaikkakin uutta asiaa tuli niin paljon ettei ihan kaikkea millään ehtinyt sisäistää. Into oppimiseen on kuitenkin valtava, ja luulen että jo muutaman viikon jälkeen osaan sanoa muutakin kuin "Kiitos" tai "Näkemiin". Kurssimme on intensiivikurssi, joka kestää koko syksyn ajan ja korean tunteja on joka viikko maanantaista torstaihin klo 8-10.45. Korean kielen kurssin kannalta kotiintuloajat on ehkä jopa ihan hyvä asia, jos niistä jotain positiivista haluaa hakea.
Huomenna ja ylihuomenna alkavat minun loput kurssit, saa nähdä millaisia ne ovat.

Ekan viikon aikan ei kyllä ihan hirveästi tullut opiskeltua, lähinnä tuli hengailtua uusien tuttavuuksien kanssa, hoidettua käytännön asioita. Viikonloppuna pidin hieman vapaata Soulin hulinasta, lauantaina menin katsomaan yleisurheilun mm-kisoja Korean kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin, Daeguun. Olin vain päiväseltään käymässä kisoissa, mutta päätin, että haluan ehdottomasti käydä Daegussa vielä uudestaan syksyn aikana, sillä pidin kaupungista kovasti. Tässä kuvia stadionilta:

Sunnuntaina käytiin vaeltamassa uuden tuttavuuteni saksalaisen Keratin kanssa Bukhansanin kansallispuistossa. Puisto oli uskomattoman hieno paikka ja sinne pääsee parilla metrolla ja bussilla Soulista n. tunnin sisään. Tosin koska oli viikonloppu, puisto oli täynnä paikallisia vaeltajia, mutta se ei haitannut kokemusta pahemmin. Voin ehdottomasti suositella kaikille vaeltamista tuolla puistossa, näkymät huipulta oli sen verran uskomattomat. Korkeimmalle huipulle hieman reippaammalla tahdilla pääsi parin tunnin vaeltamisen jälkeen. Tässä vielä hieman kuvia vaellusreissultamme: