Kevään opinnoista

Nyt on kaksi viikkoa takana toista lukukautta täällä Soulissa ja elämä alkaa pikkuhiljaa rullailemaan taas täällä. Olen saanut hoidettua kaikki paluuseen liittyvät asiat ja nyt on aika keskittyä taas normaaliin arkeen, joka on alkanut vauhdilla. Ajattelin kirjoittaa tämän blogin opinnoistani, sillä niistä on tulossa erittäin hallitseva elementti tälle lukukaudelle.

Valitisin tälle lukukaudelle kuusi kurssia, joista jokainen on paikallisia opintopisteitä 3 (vastaa noin tuplaa Suomessa). Kuusi kurssia on maksimimäärä vaihtareille, mikä ehkä kertoo jotain kurssien työläydestä. Miksi siis valitsin niin monta kurssia? Ensimmäisen lukukauden jälkeen tuli sellainen tunne, että valitsin kurssini aika randomisti, joten ajattelin keskittyä enemmän pääaine- ja sivuaineopintoihini tällä lukukaudella, jotta kursseista olisi sitten jotain hyötyä Suomeen palatessa. Lisäksi olisin halunnut valita enemmänkin kursseja, sillä tällä lukukaudella oli tarjolla todella mielenkiintoisia kursseja. Jätin myös korean kielen kurssin pois aikataulullisista syistä, sillä se vie liikaa aikaa ja energiaa, eikä kielen opiskelusta valitettavasti ole hyötyä opinnoissani Suomessa. Aion kyllä ehdottomasti pyrkiä käyttämään jo opittua vähäistä kielitaitoani täällä jatkossa parhaani mukaan, enkä missään nimessä kadu syksyn kielikurssin ottamista, päinvastoin. Nyt on vaan aika keskittyä hieman eri asioihin, kun valmistuminen häämöttää takaraivossa.

Kurssini ovat siis seuraavat:
International Relations in East Asia. Oikein mielenkiintoinen kurssi, joka käsittelee nimensä mukaisesti kansainvälisiä suhteita erityisesti itä-Aasiassa. Toki kurssilla tarkastellaan myös valtapoliittisia asetelmia muutenkin maailmassa ja erityisesti Yhdysvaltojen asemaa Aasian politiikassa.

Politics and Diplomacy of Korea. Näin alussa kurssi on keskittynyt toisen maailmansodan jälkeiseen valtion rakentamisen projektiin Koreassa, johon liittyy myös tiiviisti Korean niemimaan asema kylmän sodan aikaisena pelikenttänä Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä.

Development Cooperation: Theory and Practice. Kurssi tarkastelee erilaisia teorioita ja näkemyksiä erityisesti ODA:han ja ottaa kantaa siihen, millaisia erilaisia kehitysavun muotoja on olemassa, mitkä järjestelmät toimivat ja mitkä eivät, ja mitä tarvitsisi tehdä. Erittäin mielenkiintoisen oloinen kurssi ja erityisesti pidän yhdestä kurssin kirjasta, Jeffrey D. Sachsin "The End of Poverty"-kirjasta.

International Organizations. Käsittelee kansainvälisiä organisaatioita, jotka ovat syntynyeet toisen maailmansodan jälkeen sekä erilaisia orgnisaatioihin liittyviä teorioita. Proffa on erittäin pätevän oloinen Harvardissakin opettanut kaveri ja kurssin oppimismetoditkin on kohtalaisen uudenlaisia, esim. Wikipedia Contributionin kirjoittaminen ei ole tullut vastaan aiemmin yliopistoissa opiskellessani.

Regional Integration in Europe and Asia: Comparative Perspectives. Tämä kurssi on enemmän seminaarin oloinen verrattuna muihin, ja emme joudukaan tekemään tällä kurssilla mid-term tai final exameja, vaan sen sijaan kirjoitamme n.15-20 sivuisen akateemisen artikkelin. Erittäin mielenkiintoisen oloinen kurssi ja luulen että seminaarimaisuudesta johtuen varmasti saa paljon uusia ulottuvuuksia oman artikkelin kirjoittamiseen.

Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä kurssina on International Human Rights. Olen ollut jo pidempään kiinnostunut ihmisoikeuksista ja tämän kurssin kansainvälinen näkökulma asiaan ei lainkaan vähennä mielenkiintoa. Myös tämän kurssin proffaa ovat monet kehuneet erittäin paljon ja tämäkin kurssi on enemmän seminaarin muotoinen, jossa tavoitteena on kirjoittaa akateeminen artikkeli.

Kaiken kaikkiaan pidän kursseistani erittäin paljon ja jos olisi ollut mahdollista, olisin halunnut ottaa vielä useamman kurssin. Ehkä ihan hyvä, että rajoitukset on olemassa, sillä nämäkin kurssit takaavat jo työntäyteisen kevään epäilemättä itselleni. Ennen kaikkea olen innoissani kursseista siksi, että suomalaisiin kursseihin verrattuna pääsen oikeasti kirjoittamaan enemmän akateemista tekstiä pelkän monotonisen luennon kuuntelemisen tai ikuisten kirjatenttien tekemisen sijaan. Siitähän yliopistossa tavallaan kuitenkin pohjimmiltaan on kysymys, omasta oppimisprossessista kehittäen omaa akateemista ajattelukykyä, jonka avulla tuotetaan sitten akateemista tekstiä.